Mitkä ovat tulevan vaalikauden viisi turvallisuuspoliittista avainkysymystä? Kun suurlähettiläs Hannu Himanen esittää aiheesta oman arvionsa, hän ei epäröi nimetä Venäjää Suomen kannalta keskeisimmäksi haasteeksi.
– Ennuste ei ole hyvä, vaikka soveltaisimme varovaisuusperiaatetta ja pyrkisimme selittämään Venäjän toimintaa parhain päin, kuten useilla poliitikoilla näyttää olevan tapana. Venäjä on uhmakas eikä aio perääntyä linjaltaan, Suomen Moskovan-edustuston päällikkönä 2012–2016 toiminut Himanen sanoo Verkkouutisille.
Ukrainan konfliktille ei hänen mukaansa näy loppua, ja se palvelee Venäjän etuja. Kertšinsalmen tilanteen kärjistyminen osoittaa, että Venäjä haluaa tehdä Asovanmerestä sisämerensä kansainvälistä oikeutta uhmaten ja aiheuttaa siten lisää ongelmia Ukrainalle.
– Venäjän haaste Suomelle ja Euroopalle ei tietenkään rajoitu tähän. Taloutensa heikkoudesta huolimatta maa voi ja haluaa jatkaa sotilaallista varustautumistaan läntisessä ja eteläisessä sotilaspiirissä sekä arktisella alueella. Venäjän hybriditoiminta erityisesti kyberavaruudessa ja informaatiovaikuttamisen alueella jatkuu, voimistuu ja muuttuu yhä sofistikoidummaksi, Himanen arvioi.
Suomen on hänen mukaansa näissäkin oloissa kyettävä säilyttämään asialliset kahdenväliset Venäjä-suhteet varsinkin taloudellisista syistä.
– Poliittisen tason kontaktien ylläpito on tärkeää, mutta vaatii huolellista harkintaa. Venäjää on kaikissa yhteyksissä syytä muistuttaa siitä, että Suomi on EU:n jäsenenä sitoutunut läntiseen yhteisöön ja sen arvoihin. Tästä ei ole eikä saa tulla mitään epäselvyyttä, hän sanoo.
Euroopan unioni vedenjakajalla
Euroopan unionin kehitys on Himasen mielestä yksi Suomen hallituksen keskeisistä haasteista erityisesti tulevan vaalikauden alkupuolella. Jo runsaan kuukauden kuluttua eduskuntavaaleista järjestetään Euroopan parlamentin vaalit, ja Suomi ottaa vastaan EU:n puheenjohtajuuden heinäkuun alussa.
– Puheenjohtajakauden ulkopoliittisessa ulottuvuudessa on kyse muustakin kuin EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tiukasti määriteltynä. Eurovaalien jälkeen käynnistyy uuden komission muodostaminen, ja se merkitsee eräänlaista interregnumia, epäjatkuvuuden jaksoa, EU:n kannalta huomattavan haastavana aikana, Himanen toteaa.
– Vaikka puheenjohtajamaan muodollisesti vähäinen rooli ei siitä muutu, puheenjohtajalta kysytään poliittista silmää, ennakointia ja johtajuutta.
Suomen puheenjohtajakausi ajoittuu Himasen mukaan vaiheeseen, jolloin EU:n suuntaa seuraaville viidelle vuodelle linjataan monilla tärkeillä politiikkalohkoilla, myös yhteisen puolustuspolitiikan osalta. Brexitin hän uskoo heijastuvan merkittävästi Suomen kauteen riippumatta siitä, mitä Britannia päättää ja millä aikataululla prosessi lopulta etenee.
– Tulevan pääministerin on kyettävä irrottamaan merkittävästi aikaa ja iso osa henkisestä kapasiteetistaan EU-puheenjohtajuuden hoitoon heti hallituskauden alkuvaiheessa, jolloin on paljon muitakin paineita, hän painottaa.
Kieli keskellä suuta
Suomen turvallisuuspolitiikka lähtee myös tulevalla vaalikaudella hallitusohjelmasta ja todennäköisesti tehtävistä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta sekä puolustuspoliittisesta selonteosta.
– Ei ole läpihuutojuttu, miten hallitusohjelmassa määritellään Suomen suhde Natoon. On myös huolellisesti punnittava, mitä kirjataan suhteestamme Venäjään. Aivan keskeistä on Suomen kansainvälinen puolustuspoliittinen yhteistyö erityisesti Naton, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa, Himanen sanoo.
– Myöskään EU:n puolustusulottuvuus ei ole uudelle hallitukselle rutiiniasia. Uhkana on sortua haihatteluun ja sellaisen tulevaisuuden maalailuun, jossa EU-puolustus ja puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ratkaisisivat Suomen turvallisuusongelmat pysyvästi. Niinhän ei ajatella Tukholmassa eikä juuri muissakaan EU-pääkaupungeissa, hän jatkaa.
Ensi vaalikaudella sinetöitävät puolustusvoimien hävittäjä- ja laivahankinnat ovat suuri yksittäinen turvallisuuspolitiikan kysymys, jossa Himanen uskoo uutta hallitusta haastettavan jo hallitusohjelmaa valmisteltaessa.
– Sopii vain toivoa, ettei niistä tehdä sisäpoliittisen väännön välikappaleita. Vaikka hävittäjähankinta on tietenkin ensi sijassa sotilaiden asiantuntemukseen nojaava tekninen päätös, se on myös mitä suurimmassa määrin poliittinen linjavalinta, joka vaikuttaa Suomen turvallisuuspolitiikan suuntaan vuosisadan puoliväliin asti, hän toteaa.
Vähättely on vaarallista
Tulevan vaalikauden tärkeimmistä haasteista Hannu Himanen nostaa esiin myös kyberturvallisuuden ja informaatiovaikuttamisen. Vallitsevassa poliittisessa ilmapiirissä molemmat jäävät hänen mukaansa helposti liian vähälle huomiolle, ja niitä saatetaan jopa vähätellä.
– Kyberase on tulevaisuuden sotien keskeinen väline, ja kyberhyökkäyksiä vastaan on kyettävä puolustautumaan. Haaste kohdistuu koko yhteiskuntaan, Himanen sanoo.
– Informaatiovaikuttaminen ei ole uusi ilmiö sinänsä, mutta sosiaalisen median myötä se on saanut uusia, entistäkin viheliäisempiä muotoja. Ilmiön vähättely on omiaan vahingoittamaan Suomen turvallisuutta, hän jatkaa.
Tulevan hallituksen ohjelmaan olisi Himasen mukaan syytä vähintäänkin sisällyttää kirjaukset kyberturvallisuusstrategian sekä informaatiovaikuttamisen torjuntastrategian laatimisesta.
