Vladimir Putin (vas.) ja patriarkka Kirill. LEHTIKUVA / AFP Alexei Druzhinin

Entä jos Vladimir Putinia ei huomenna enää olisi?

Venäläistutkija hahmottelee vallanvaihdoksen vaiettuja askelmerkkejä.

Henkilökeskeisten poliittisten järjestelmien vallanvaihdoksista on tehty suhteellisen paljon akateemista tutkimusta, joissa on Prahan Kaarlen yliopiston tutkijan Aleksandr Morozovin mukaan tarkasteltu yli 200 toisen maailmansodan jälkeistä diktatuuria.

Morozov itse on tarttunut erityisen räjähdysherkkään aiheeseen: mitä tapahtuisi, jos Venäjän presidentti Vladimir Putin odottamatta kuolisi? Verkkojulkaisu Riddlen artikkelissa Morozov simuloi vallansiirron olosuhteita kuvitteellisessa tilanteessa, jossa Putinia ei enää olisi.

– Presidentin kuollessa tai tullessa kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään, presidentin valtaoikeudet siirtyvät väliaikaisesti hallituksen päämiehelle, venäläistutkija Morozov sanoo.

Vallan painopiste siirtyisi hänen mukaansa tällaisessa tilanteessa hallitukselta kansalliselle turvallisuusneuvostolle, joka mitä ilmeisimmin pyrkisi ylläpitämään poliittista vakautta.

Morozov pitää epätodennäköisenä, että mikään yksittäinen ryhmittymä uskaltautuisi yrittämään vallankaappausta, koska sellaista olisi vaikea legitimoida. Samaan aikaan eri turvallisuusviranomaisten poliittinen valvonta on kuitenkin niin vaivalloista, että vallan tasapainon säilymisestä ei ole takeita.

Kolme avainryhmää

Venäjän poliittisen järjestelmän eri osapuolten olisi Morozovin mukaan tärkeää saavuttaa pikainen yhteisymmärrys Putinin seuraajasta ja kerrottava siitä sekä venäläisille että kansainväliselle yhteisölle. Jos valinta venyisi, epäselvyys olisi omiaan järkyttämään maan poliittista vakautta.

Seuraajan valintaan osallistuisi Morozovin mukaan kolme ryhmää, joista vaikutusvaltaisimpaan kuuluu joukko turvallisuusneuvoston jäseniä pääministeri ja keskeisten turvallisuuselinten johtajat mukaan lukien.

Toiseen ryhmään lukeutuvat muun muassa keskuspankin pääjohtaja Elvira Naibullina, tarkastusviraston johtaja Aleksei Kudrin ja maan parikymmentä rikkainta oligarkkia. Kolmas ryhmä koostuisi poliittisesta ykkösketjusta, jonka jäseniä ovat esimerkiksi ulkoministeri Sergei Lavrov ja presidentinhallinnon johtaja Anton Vaino.

Avainasemassa olisi Morozovin mukaan turvallisuusneuvoston jäsenistä koostuva ryhmä, jonka tahtoon kahden muun ryhmän olisi käytännössä mukauduttava. Sama logiikka ulottuu myös Venäjän valtajärjestelmän alemmille hierarkiatasoille.

Seuraajan osa ei ole helppo

Vaikka Venäjän median ajatellaan olevan nykyään pitkälti Kremlin kontrollissa, Morozov uskoo, että tiedotusvälineiden rooli muodostuisi vallansiirron kriittisessä vaiheessa keskeiseksi.

– Yksityiskohtaisempaan analyysiin menemättä voidaan arvioida, että vain Sobjanin, Kudrin, Shemezov, Shuvalov ja Medvedev voivat olla konsensusehdokkaita, Morozov sanoo.

Moskovan kaupunginjohtaja Sergei Sobjanin, 61 on entinen varapääministeri ja presidentinhallinnon päällikkö. Aleksei Kudrin, 59, toimi ennen nykyistä tehtäväänsä pitkään valtiovarainministerinä ja jonkin aikaa myös varapääministerinä. Sergei Shemezov, 67, on kenraaliluutnantti ja valtio-omisteisen teknologiayhtiö Rostecin pääjohtaja. Igor Shuvalov, 52, on entinen varapääministeri ja valtion kehitysyhtiö VEB:n pääjohtaja. Dmitri Medvedev, 54, on ollut Putinin luotettu aisapari sekä pitkäaikaisena pääministerinä että välikauden 2008–2012 presidenttinä.

Kenet Putinin seuraajaksi sitten valitaankin, hänen ei Morozovin mukaan todennäköisesti kannata jäljitellä Putinia.

– Vallanvaihdosten historia on osoittanut, että sama poliittinen lähestymistapa – keskittyminen militarismiin, opportunistinen linja kansainvälisissä asioissa, maailmanjärjestyksen muutoksen odottelu – on seuraajalle paljon vaikeampaa. Ilman Putinin karismaa ja poliittista historiaa seuraaja menettää vääjäämättä kannatustaan, Morozov toteaa.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt