Venäjä on pyrkinyt viimeisen vuosikymmenen ajan suunnitelmallisesti horjuttamaan läntisten demokratioiden yhtenäisyyttä ja niitä kohtaan tunnettua luottamusta niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.
Taustalla heijastuu kahden amerikkalaistutkijan Edward Fishmanin ja Ash Jainin mukaan presidentti Vladimir Putinin halu pönkittää maansa suurvalta-asemaa ja samalla vahvistaa omaa rooliaan sen suvereenina johtajana.
Kyetäkseen vastaamaan Venäjän aggressiivisten toimienn muodostamaan haasteeseen johtavien länsimaiden on heidän mukaansa turvauduttava tähänastista voimakkaampiin keinoihin, kuten nykyistä proaktiivisempaan pakotepolitiikkaan.
– Johtavien demokratioiden tulisi esimerkiksi luoda ei-sotilaallinen vastinpari Naton artikla 5:lle: julistus, jonka mukaan vakavaa sekaantumista niiden demokraattisiin prosesseihin käsitellään hyökkäyksenä, joka johtaa vahvoihin monenkeskisiin pakotteisiin, Fishman ja Jain toteavat Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa raportissa.
Tiukka ja täsmällinen linjaus toisi heidän mukaansa lisää selkeyttä, ennustettavuutta ja varmuutta niihin rangaistuksiin, joita länsimaat ovat valmiita Venäjälle kansainvälisten normien rikkomisesta langettamaan. Siksi Kremlinkään ei olisi helppo niitä sivuuttaa.
– Pidäkkeen luomisen lisäksi johtavien demokratioiden tulisi koordinoida pakotteita, joilla pyritään suhteessa Venäjään saavuttamaan hienovaraisia poliittisia tavoitteita – esimerkiksi Donbassin palauttaminen Ukrainan hallintaan, Kremlin ihmisoikeusrikkomusten stigmatisointi, muiden maiden demokraattisiin prosesseihin sekaantumisen estäminen sekä Venäjän asevoimien modernisoinnin ja niiden kansainvälisen toimintakyvyn rajoittaminen, he esittävät.
Hötkyily on hyödytöntä
Länsimaiden olisi Fishmanin ja Jainin mielestä toteutettava koordinoituja toimia niiden venäläisten tukemiseksi, jotka vaativat demokraattisia oikeuksia, kansalaisvapauksia ja hyvää hallintoa. Avoin ja demokraattinen Venäjä sitoutuisi kansainvälisiin normeihin todennäköisemmin kuin maan autoritaarinen nykyjohto.
– Suora tuki venäläisille kansalaisjärjestöille saattaa nykytilanteessa olla vaikeaa – tai jopa haitallista, sillä se voisi altistaa ne vihjailuille toiminnasta lännen agentteina, he sanovat.
Kanssakäymistä kannattaakin heidän mukaansa edistää ja laajentaa toisin keinoin, kuten sosiaalisen median, opiskelijavaihdon, tutkijastipendien ja yksityisen sektorin vuorovaikutuksen avulla.
He muistuttavat useiden läntisten johtajien tavoitelleen kylmän sodan jälkeisinä vuosikymmeninä nopeita ja dramaattisia edistysaskeleita Venäjä-suhteissa. Sellaiset on tuomittu epäonnistumaan varsinkin tilanteessa, jossa Putin on nimenomaisesti päättänyt, että ystävälliset suhteet länteen eivät palvele hänen etujaan.
Nyt tarvitaan Fishmanin ja Jainin mukaan päättäväistä puolustautumista Venäjän aggressiota vastaan ja kärsivällistä valmistautumista aikaan, jolloin Vladimir Putin on poistunut näyttämöltä.
