Verkkouutiset

Kirjoittajan mukaan pohjoismainen kantaverkko on yksi energiamaailman ihmeistä. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Energia on vaarallinen ihmisarvon mitta

BLOGI

Entä kun sähköä ei enää riitä Twitteriin?
Jussi Lähde
Jussi Lähde
Kirjoittaja työskentelee akkumineraalien malminetsinnän ja kaivostoiminnan kehittämisen vastuullisuuden ja viestinnän parissa.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Energiapula aiheuttaa konkreettisia ongelmia, kylmyyttä ja kuolemaa. Silloin myös epätoivo ja viha saavat konkreettisen muodon – sitä kutsutaan väkivallaksi.

Mikäli ihmiskunta selviytyy tulevaisuudestaan, tullaan meneillään olevaa vuosituhatta jälkikäteen kuvaamaan energiariippuvuuden ajaksi. Siitä kuinka vakavia seurauksia energiantuotanto aiheuttaa maapallon luonnolle keskusteltiin Glasgown ilmastokokouksessa. Liian monella hallituksella on kuitenkin heti kotimatkalle päästessään ratkottavana akuutti ongelma. Tulevia talvikausia varten kansalaisille ei ole riittävästi energiaa tarjolla.

Energia ei synny vaatimalla. Jonkun täytyy tuottaa sekä energia ja sen vaatimat raaka-aineet tai kyetä ottamaan energia talteen. Tämäkään ei vielä riitä, tarvitaan kykyä siirtää ja varastoida energiaa. Ja nyt länsimaissa palataan aikaan, jolloin energian kulutusta joudutaan myös säännöstelemään.

Energian säännöstely on teknisesti riippuvaista siitä, missä muodossa energia on. Öljytankkerit voivat pysyä satamissa, kaasuhanat suljettuina ja sähkön hinta voi nousta niin korkealle, että perheillä tai yrityksillä ei enää ole varaa maksaa laskujaan.

Poliittisesti energian saatavuus ja hinta ovat pomminvarma ongelma. Pohjimmiltaan hallitukset ovat olemassa siksi että yhteiskunnan perustoiminnat voidaan turvata kriisioloissa kuten sodan tai energiakriisin aikana. Viimeisen viidenkymmenenvuoden aikana länsimaissa on siirrytty ajatteluun, jossa jokainen yksilö kokee oman arkensa sujuvuuden kuuluvan noihin mainittuihin yhteiskunnan perustoimintoihin.

Maailmassa on käynyt juuri niin kuin länsimaiden hallitukset ovat toivoneet. Useissa kehittyvissä maissa on ajettu alas vanhoja energiatuotannon muotoja, ainakin hetkellisesti. Korona leikkasi kysyntää ja tarjontaa. Nyt kysyntä on kasvanut merkittävästi tarjontaa nopeammin.

Ihmiskuntana kykymme hyödyntää uusiutuvaa energiaa on kasvanut ihailtavan nopeasti. Siihen on ollut helppo panostaa, markkinat ovat ottaneet kapasiteetin kasvattamisen tehtäväkseen. Samalla panostukset kantaverkkojen uudistamiseen sekä kykyymme varastoida energiaa ovat jääneet nopeasti ja vaarallisella tavalla ajastaan jälkeen.

Pohjoismainen kantaverkko on edelleen yksi energiamaailman ihmeistä, joista meidän on syytä tuntea kiitollisuutta kyseisiä päätöksiä aikanaan tehneille hallituksille. Kykymme varastoida energiaa on niin Suomessa kuin muissa pohjoismaissa on kuitenkin maantieteelliseen sijaitiimme nähden edelleen hyvin haavoittuvainen.

Politiikassa harvaa asiaa on niin vaikea myydä kuin niukkuutta. Kun lämmöntuotanto, liikenteen luotettavuus ja sairaaloiden kyky huolehtia hädänalaisista eivät ole itsesäänselvyyksiä, alkavat hallitukset kaatua. Euroopan Unionia ja sen päätöksenteon rakenteita haastetaan pian sekä sisältä että ulkoa rajummin kuin koskaan aikaisemmin.

Hallituksissa pohditaan miten kansalaiset ja muu yhteiskunta suhtautuvat rajoituksiin ja sulkutoimiin, joita ei aiheuta virus vaan se ettei vapaakauppaan uskovaa maailmaa ollutkaan olemassa.

Eurooppa on pitkään tottunut ostamaan maailmalta kaiken ylijäämäkaasun oman energiahuoltonsa tueksi. Nyt ylijäämää ei ole ja samalla Venäjä lukee tilannetta ja toimii omien suurvaltapyrkimystensä mukaisesti. Autoritääriset järjestelmät odottavat uutiskuvia, joilla ne voivat osoittaa omille kansalaisilleen demokratioiden heikkouksia ja epätoivoisten ihmisten sortumista väkivaltaan, mikäli mahdollista autettuna.

Energian kylmä sota ja mineraalien kylmä sota kietoutuvat toisiinsa. Euroopan Unioni on havahtunut molempiin, samoin hallitusten ytimet.

Energiaan ja energiaverkkoihin sekä energian varastointiin tarvittaviin mineraaleihin liittyvä itsemääräämisoikeus on Euroopan tulevien vuosikymmenten kohtalonkysymys. Kyse on monien muiden asioiden ohella myös innovaatiopolitiikasta.

Eurooppalaiset ja myös monet suomalaiset yritykset ja yliopistot ovat maailman huippua miettiessään millaisilla ratkaisuilla energian jakelua ja saatavuutta voidaan tehostaa ja parantaa. Ei ole koko maailman intressissä, että tällä osaamisella ja siihen pohjaavalla teollisella valmistuksella olisi mineraaleja ja niihin pohjaavia materiaaleja hyödynnettävänään.

Euroopan tie ponnisteluissa irti öljyriippuvuudesta on ollut pitkä. Nyt Kiina pyrkii korvaamaan tuon riippuvuuden mineraaliriippuvuudella monien kriittisten mineraalien osalta.

Näiden ongelmien ratkaisu edellyttää poliittista johtajuutta, kykyä avata monimutkaisia syy-seuraus -suhteita sekä tehdä perusteltuja suunnanmuutoksia. Henkilökohtaisesti pelkään, että moinen onnistuu vasta liian myöhään. Silloin sähköä ei enää riitä Twitteriin. Ja silloin on liian myöhäistä.

 

 

 

 

 

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)