Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki sanoo suhtautuvansa kohtuullisen myönteisesti ehdotuksiin ansiosidonnaisen päivärahan käyttämisestä starttirahana ja palkkatukena.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on vedonnut työmarkkinajärjestöihin, jotta nämä suostuisivat ansiosidonnaisen käytön laajentamiseen, eivätkä palkansaajajärjestöt ole ehdotusta tyrmänneet.
– Olen vahvasti sen kannalla, että tarvitaan palkkatukimalli, joka mahdollistaisi yrittämisen, työskentelemisen ja opiskelun sosiaaliturvan rinnalla nykyistä huomattavasti joustavammin, Lepomäki sanoo.
Lepomäki puhuisi itse mieluummin perustulomallista, negatiivisesta tuloverosta tai perustilistä kuin palkkatukimallista. Samaan aikaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa pitäisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena uudelleen.
Lepomäen mielestä ansiosidonnaista työttömyysturvaa pitäisi porrastaa ja lyhentää vielä aiottua enemmän. Ansiosidonnainen työttömyys lyhenee sadalla päivällä ensi vuoden alussa.
– Hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin alun perin kestona ja euromääräisesti suuremmasta leikkauksesta kuin mitä siihen nyt tehtiin.
Hallitusohjelmaneuvotteluissa päätettiin leikata ansiosidonnaista työttömyysturvaa 200 miljoonalla eurolla. Lepomäen mukaan leikkaus on nyt jäämässä reiluun 100 miljoonaan euroon, mikä on vähän yli kolmeen miljardiin kasvaneesta etuusmenosta. Hänen mielestään lisäleikkaus olisi siis hallitusohjelman kirjausten mukaista.
– Kaikki tutkimus puoltaa sitä, että työttömyysturvan kesto ei olisi järjin pitkä, mutta sen täytyy kulkea käsi kädessä sen kanssa, että meillä on toimivat työmarkkinat, jotta ihmisillä on aidosti mahdollisuus hakeutua töihin ja ottaa työtä vastaan tai ryhtyä yrittäjäksi.
Kotiovelta kuljettu kolme askelta
Lepomäen mukaan työmarkkinoiden uudistaminen on jäänyt puolitiehen. Hallituksen tavoitteena oli edistää paikallista sopimista tällä vaalikaudella.
Palkansaajajärjestöt asettivat kuitenkin kilpailukykysopimuksen syntymisen ehdoksi sen, että paikallista sopimista edistetään työehtosopimusten sisällä. Lopulta paikallisen sopimisen laajentaminen järjestäytymättömiin eli liittoon kuulumattomiin yrityksiin vesittyi kokonaan.
Lepomäen mukaan Suomessa ei päästä yli eikä ympäri siitä, että velkaantumisen katkaiseminen ja työllisyysasteen nostaminen edellyttävät paikallisen sopimisen erittäin voimallista lisäämistä ja sosiaaliturvan uudistamista.
– Molempia pitäisi edistää tällä vaalikaudella paljon enemmän kuin kolme askelta kotiovelta eteenpäin. Kilometri on vielä kulkematta.
Lepomäen mukaan paikallisen sopimisen joustoja kaipaavat erityisesti pienet yritykset, jotka kuuluvat keskimääräistä harvemmin liittoon ja joilla olisi järjestäytyneenäkin pieni vaikutusvalta työehtosopimuksiin.
– Ensimmäisen, toisen tai kolmannen työntekijän palkkaaminen on aina suurempi riski kuin viidennentuhannen työntekijän palkkaamien. Pienissä yrityksissähän niitä joustoja tarvitaan.
Lepomäen mielestä yleissitovuus täytyy poistaa. Yleissitovuus tarkoittaa työnantajan velvollisuutta noudattaa työehtosopimusta, jos yli puolet alan työvoimasta on liittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa.
– Jos me haluamme Suomen nousuun, meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin poistaa yleissitovuus.
Matalan palkan päälle perusturvaa
Lepomäen mielestä paikallisen sopimisen edistäminen työehtosopimusten kautta on hidas tie.
– On hyvä, että raamiratkaisuja on olemassa. Niin kauan kuin jätetään työntekijälle ratkaisu, haluaako hän, että häneen noudatetaan työehtosopimusta joko kokonaan tai osittain, eihän meillä ole ongelmaa. Silloin olisimme sellaisessa sopimusvapauden tilassa, jota perustuslaki edellyttää.
Mikäli työhaastattelutilanteessa työntekijä haluaisi noudattaa työehtosopimusta, koska sen mukaan hänelle maksettaisiin enemmän palkkaa kuin työnantaja tarjoaa, työnantaja voisi Lepomäen mukaan todeta, ettei hän voi työllistää sellaisilla ehdoilla.
– Jos työntekijä haluaa sopia toisin ja työpaikka syntyy jollekin palkkatasolle, siihen voitaisiin miettiä sosiaaliturvamalleja, jos puhutaan hyvinkin matalapalkkaisista töistä, joilla eläminen on haastavaa.
Lepomäki itse kannattaa perustiliä, joka on hänen näkemistään malleista toimivin perusturvan toteuttamiseen.
– Mallissa ihminen itse arvioi, tarvitseeko sosiaaliturvaa muun toimeentulon päälle.
Perustili voisi olla Kelassa tai pankit voisivat tarjota asiakkailleen perustiliä, joka täyttää tietyt reunaehdot, kuten ASP-tili. Tilin laskennallinen alkupääoma olisi 20 000 euroa. Tililtä voi nostaa kuukausittain vaikkapa 600 euroa.
– Näin voi toimia myös silloin, kun alkupääoma on käytetty ja tili on miinuksella. Silloin se vastaa käytännössä perustuloa.
Mikäli henkilö tarvitsee 600 euron päälle muuta sosiaaliturvaa, sen lisäksi voidaan maksaa tarveharkintaisia tukia, kuten asumistukea.
– Idea on se, että se rajaisi pienemmäksi joukkoa, joka on tarveharkintaisten tukien tarpeessa.
Palveluita tai vakuutuksia verotta
Jos taas alkupääoma on tallella, alkupääoman ylittävät säästöt voi sijoittaa vaikkapa eläkevakuutukseen tai kotitalouspalveluiden ostamiseen verotta.
– Perustilille kannattaa säästää sen vuoksi, että verot maksetaan vasta, kun tililtä nostetaan rahaa.
Jos ihminen ostaa toiselta esimerkiksi ikkunanpesun, palvelun ostaja siirtää maksun myyjän tilille maksamatta veroja. Järjestelmä suorittaa automaattisesti työnantajamaksut. Ikkunanpesun myynyt henkilö maksaa tuloveron vasta nostaessaan rahaa omalta perustililtään. Verovähennys voidaan huomioida suoraan palvelun hinnassa.
Perustili olisi Lepomäen mukaan helpompi ottaa käyttöön kuin perustulo, koska se ei edellytä muutoksia tuloveroasteikkoon. Se voitaisiin ottaa käyttöön vaiheittain, esimerkiksi ensiksi opiskelijoille. Opiskelijat voisivat seurata reaaliaikaisesti opintorahansa ja -lainansa käyttöä ja nostaa perustililtä tarvitsemansa määrän rahaa. Se myös poistaisi opiskelijoiden tulorajat.
– Perustili kuulostaa suuremmalta harppaukselta kuin se onkaan. Lähivuosina odotetaan reaaliaikaisen tulorekisterin syntyä, se mahdollistaa vaikka mitä.
Lepomäen mukaan esimerkiksi suojaosuudet työttömyysturvassa ja asumistuessa ovat jo askelia perustiliä kohtaan.
