Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki kirjoittaa blogissaan otsikolla Äärioikeistolainen vihervasemmistolainen?. Hän muistuttaa, miten Urho Kekkosen aikana toisinajattelijoita kutsuttiin äärioikeistolaisiksi.
Käsitteillä hölmöily ei Elina Lepomäen mielestä jäänyt 1970-luvulle. Hän muistelee Ajatuspaja Liberan 2013 julkaisemaa, Suomen työmarkkinoiden toimimattomuudesta ja kroonisesta työttömyydestä huolestunutta Umpikujassa-raporttia. Lepomäki on Liberan hallituksen puheenjohtaja.
– Saimme täyslaidallisen työmarkkinaeliitiltä. Oli hämmästyttävää, että 2010-luvun Suomessa puhuttiin fasisteista samaan tyyliin kuin 1970-luvulla. Silloinen ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne puhui raportin kirjoittajista ja Liberasta äärioikeistolaisena porukkana, Elina Lepomäki kirjoittaa.
– Hämmentävämpää oli, että moni media lähti toistamaan tätä leimaa. Vielä näinä päivinä saattaa toimittaja kysyä ihan vakavissaan, että kuinka äärioikeistolaisia te oikein olette. Naurattaisi, jos ei masentaisi niin kovin.
Hänen mukaansa äärioikeistolaisiksi kutsutaan myös voimallisesti maahanmuuttoa vastustavia, vaikka heidän talouspoliittinen ajattelunsa on usein perin vasemmistolaista – kuten Ranskan Marine Le Penillä.
– (Ranskan presidentti Emmanuel) Macronia ei Suomessa olla vielä hoksattu nimittää äärioikeistolaiseksi, vaikka hän toteuttaa samankaltaisia uudistuksia, joita Liberan raportissa eriteltiin.
– Suomessa työperäistä maahanmuuttoa ovat perinteisesti vastustaneet juuri ay-liike ja monet demarit. Senkin on oltava äärioikeistolaista?, Lepomäki ihmettelee.
Hän kirjoittaa miettineensä kovasti sitä, milloin oikeistolaisesta – esimerkiksi aavistuksen maltillisempaa veroastetta kannattavasta – henkilöstä tulee ”ääri”.
– Mikä on se askel, joka pitää ottaa? Mistä tietää tarkoittaako äärioikeistolainen henkilöä, joka haluaa enemmän (esimerkiksi kansallissosialismi) vai vähemmän (esimerkiksi vähäisempi sääntely) valtion puuttumista ihmisten elämään?
Entä milloin vasemmistolaisesta tulee äärivasemmistolainen? Lepomäen mukaan ”Suomessa työhön kohdistuva ylin rajaveroaste on hieman vajaa 60 prosenttia. Se kuuluu korkeimpiin maailmassa. Silti meillä on eri puolueissa poliitikkoja, jotka voivat katu-uskottavuuttaan menettämättä ehdottaa veronkiristyksiä ja progression kasvattamista”.
Saksassa vasemmistopuolue Die Linken Sahra Wagenknecht on maahanmuuttokriittinen. Lepomäki pohtii, onko Wagenknecht ”äärioikeistolainen vihervasemmistolainen”.
– Olen hänen kanssaan lähes kaikesta eri mieltä, mutta olisi väärin sujauttaa hänet käsitteillä johonkin boksiin ja lyödä myrkyllinen-kyltti päälle, Elina Lepomäki toteaa.
– Leimakirveiden viljeleminen on tylsää järkevän kansalaiskeskustelun kannalta. Sellaisen kansalaiskeskustelun, jossa keskityttäisiin niihin asioihin, joita ihmiset sanovat ja tekevät, sen sijaan mitä he edustavat.
– Jos me poliitikot itse ei aina osata käyttää kaverista ystävällistä tai edes asiallista kieltä – tietynlainen riitaisuus kai kuuluu poliittiseen debattiin – tiedotusvälineiltä sitä kuitenkin toivoisi neutraaleja käsitevalintoja silloin kun on tarkoitus olla neutraali. Jos taas käyttää negatiivisen latauksen sisältäviä käsitteitä, silloin pitää tiedostaa, että minäpä otan tässä nyt – mahdollisesti poliittisesti – kantaa.
Lepomäki sanoo kuitenkin kannattavansa sydämestään sananvapautta, joka pitää sisällään myös mahdollisuuden käyttää pilkkaavaa ja monin tavoin vastenmielistä kieltä.
LUE MYÖS:
Näin vasemmisto ja vihreät itse käyttävät vihervasemmisto-sanaa
