X
SULJE MAINOS
Kirjoittaja haluaisi purkaa vasemmiston unelmahötöstä johdetut tasa-arvokäsitteet. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Jari Ehrnrooth: Eläköön eriarvoisuus

Kirjoittajan mukaan oikeistolaisen politiikan tulee aina nojata yksilöllisten erojen ja erilaisuuden juhlintaan.

Populaatio elää eroista ja erilaisuudesta. Lauman jäsenten erilaiset ominaislaadut ja suorituskyvyt takaavat kehityksen ja luonnossa me vertailemme niitä tyynesti. Ihmisten kulttuurissa kyvykkyyserojen kova totuus politisoituu: vasemmisto haluaa tasata erot, oikeisto ottaa niistä tehot irti.

Oikeistolaisen politiikan tulisi aina nojata yksilöllisten erojen ja henkilökohtaisen erilaisuuden juhlintaan. Kun vasemmisto pumppaa leileihinsä yhteisöllisen kaunan ja katkeruuden sameita vesiä, pystyttäköön oikeisto torille yksilöllisen kyvykkyyden välkehtivän suihkulähteen.

KYPSÄN INDIVIDUALISMIN VAIHE JA VASEMMISTON SURUMARSSI

Nykyaikainen radikaalivasemmisto kyllä rakastaa osakulttuurien, ryhmäidentiteettien ja yksilöidenkin eroja niin kauan kuin niitä ei aseteta hierarkiaan. Yksilöiden älykkyys, kyvyt ja taidot ovat kuitenkin väistämättä eriarvoisia. Toinen on toista parempi. Tätä tosiasiaa hyödyntämällä vapaa yhteiskunta nousee ja kukoistaa tai laskee ja lakastuu.

Liberaalidemokraattisen lännen älyllinen ja teknistaloudellinen ylivoima on nähdäkseni yhä enemmän yksilöllisen lahjakkuuden ja yritteliäisyyden varassa. Microsoft, Apple, Google, Facebook, Amazon, Tesla. Ei niitä luonut laitos tai valtio, vaan nerokkaat yksilöt, jotka käyttivät resursseja, innovaatioita ja yhteistyötä luodakseen uutta. Tällaisessa maailmassa historiallinen aloite putoaa yksilöllisiä kykyjä ja henkilökohtaista vastuuta korostavan oikeiston syliin.

Tätä mieltä on myös kolmannen tien etsijä Tony Blair, joka hiljattain totesi, että ilman täydellistä muutosta Labour kuolee. Hän sisällyttää surumarssiinsa koko länsimaisen vasemmiston, jota uhkaa häviö vanhentuneiden valtiokeskeisten aatteiden ja radikaalin identiteettiaktivismin sekasotkuna. Vaurastunut työväestö ja tolkullinen keskiluokka eivät innostu sen enempää veronkorotuksista ja tulontasauksesta kuin poliisien vastustamisesta ja läntisen sivistysperinteen tuomitsemisesta.

Blair etsii toiveikkaasti uutta suuntaa ketterästä yritteliäästä valtiosta, joka vastaisi käynnissä olevan teknologisen kumouksen haasteisiin. Tämä on tyypillinen vasemmistolainen ajattelutapa. Ratkaisun avain on aina kollektiivissa, mieluiten valtiossa, ei koskaan yksilöissä, joiden pidäkkeetön vapaus ja yritteliäisyys kasvavat mahdollisuuksien myötä. Juuri nyt on todella tunkkaista kääntää katse valtioon. Mitä teknistaloudellisia innovaatioita se muka on luonut? Mutta ilmeisesti edellä luetellut suuryhtiöt ovat Blairin mielestä kehnoja tai jotenkin arveluttavia. Tulokset puhukoot puolestaan.

OIKEISTON ON TARJOTTAVA ÄLYLLISTÄ SELKEYTTÄ

Liberaalissa demokratiassa vasemmisto ja oikeisto joutuvat etsimään yhteistyötä, vaikka niiden filosofiset lähtökohdat ovat sovittamattomasti vastakkaiset. Kumpi määrää kumpaa, kenen käsitteet ja puhetapa hallitsee politiikkaa – sen ratkaisee historiallinen tilanne.

Vasemmistolla on aina ollut suuri unelma kaikkien ihmisten lopullisesta ja täydellisestä tasa-arvosta – olkoon sen nimi sosialismi, kommunismi tai jokin muu (mikä se nykyään on, sitä ei tiedä Tony Blairkaan). Tämä aatteellinen ja poliittinen tuote on käynyt hyvin kaupaksi niin kauan kuin työväestö on samastunut riiston ja luokkataistelun kokemuksiin. Kapitalismi, vapaa markkinatalous ja länsimainen sivistys ovat kuitenkin vaurastuttaneet ja valistaneet tavallisia palkansaajia siinä määrin, että luokkasorron ja kaunan kieltä puhuvalta vasemmistolta on kadonnut perinteinen kannatuspohja. Nyt äänestäjiä kalastellaan muista uhrikokemuksen leimaamista ryhmäidentiteeteistä, mutta eivät ne haavia täytä.

Kypsän individualismin vaiheessa oikeistosta voi tulla historiallisesti uudistava ja yhteiskuntaa kehittävä voima, jos se onnistuu kokoamaan oman tulevaisuusvisionsa kuvaksi, johon länsimaisesta vapaudestaan nauttivien yksilöiden enemmistö samastuu.

Väitän, että tämä voi tapahtua vain kovien tosiasioiden, luonnontieteen ja ihmistieteen, logiikan ja matematiikan pohjalta. Oikeiston uuden poliittisen filosofian on oltava niin kirkas ja selvänäköinen, että se kestää kaikki kriittiset testit. Unelmahöttö sopii vasemmistolle ja vihreille, mutta oikeiston on tarjottava analyyttista terää ja älyllistä selkeyttä.

Nähdäkseni tarjolla olisikin todellinen kulttuurievoluution vaihtoehto, jonka vasemmisto on onnistunut hautaamaan totaalidemokraattisen tasa-arvoaatteensa alle. Onko oikeistolla kykyä ja rohkeutta oman filosofiansa kehittämiseen, jää nähtäväksi, mutta itse haluan tehdä osani yksilöllistä arvokkuutta korostavan ajattelutavan kirkastamiseksi.

Aloitan purkamalla muutamia peruskäsitteitä.

INHIMILLISTEN ARVOEROJEN VÄISTÄMÄTÖN KASVU

Vasemmiston päämääränä on kaikkien inhimillisten arvoerojen hävittäminen, mystinen tasa-arvo, joka loogisesti tarkoittaisi kulttuurin ja myös elämän lopullista häviötä, dynamiikan nollatilaa. Tällaisesta tasamaasta näkee toiveunta se, jolle ihmisten tosiasiallinen arvohierarkia on suurimman tuskan lähde.

Oikeiston sitoumuksena on päinvastoin oltava inhimillisten arvoerojen jatkuva kasvu, sillä yleisen kukoistuksen seurauksena erot väistämättä kasvavat. Kun ryhmän heikoin kaksinkertaistaa kykynsä ja saman tekee ryhmän vahvin, myös heidän välisensä absoluuttinen etäisyys kasvaa kaksinkertaiseksi. Vapaista yksilöistä muodostuvan yhteiskunnan kehitys ei voi johtaa osaamisen ja saavutusten tasa-arvoon, vaan matemaattisen varmasti kaikilla elämän alueilla ihmisten välisten absoluuttisten arvoerojen kasvuun (suhteellisesti ne voivat pysyä samana). Hyvät ovat yhä parempia, taitavat yhä taitavampia, älykkäät yhä nerokkaampia. Koulutetuista tulee aina vain koulutetumpia, sivistyneistä sivistyneempiä ja mikä vasemmistolle kauheinta, rikkaista aina vain rikkaampia. Kaikista ei voi tulla huippuja eikä se ole murheen aihe, sillä laaksossakin eletään hyvää ja arvokasta elämää.

Oikeiston on uskallettava ja osattava tehdä tästä kulttuurievoluution kovasta tosiasiasta oma myyntituotteensa kaikille, sillä vaurauden, vapauden ja sivistyksen kasvaessa kaikki hyötyvät samalla kun erot kasvavat. Vasemmisto on siis väärässä ja sen maailmankuva jarruttaa ja vaurioittaa ihmisyyteen sisältyvää huikeaa kehityskykyä.

ON PURETTAVA VASEMMISTOLAISEN UNELMAHÖTÖN PÄÄKÄSITTEET

Vasemmiston unelmahötöstä johdetut tasa-arvokäsitteet ovat pesiytyneet yleiseen kielenkäyttöön niin pitkälle, että usein myös porvarilliset poliitikot puhuvat vasemmiston kieltä. Liberaalidemokraattisen ajattelun itsenäisyyden ja historiallisen tehtävän kannalta olisi hyvä, jos tästä taudista päästäisiin mahdollisimman pian.

Tarjoan tässä lopuksi purkuapua muutamiin avainkäsitteisiin ja hokemiin, joita ei kenenkään selvänäköisen ajattelijan tulisi toistella.

”Eriarvoistuminen on estettävä.” Jos tarkoitetaan ihmisarvoa, lausuma on järjetön, sillä perustuslain turvaama ihmisarvo voi olla vain ykkönen (on homo sapiens) tai nolla (ei ole homo sapiens). Jos taas tarkoitetaan ihmisen arvoa – siis suorituskykyä – on eriarvoistuminen hyvä asia, koska se kertoo yksilöllisten kyvykkyyksien kehityksestä. Kun meistä kaikista tulee parempia, me eriarvoistumme, ei sille mitään voi.

”Korkeasti koulutettuna valkoisena miehenä olen etuoikeutettu.” No en ole, koska meillä kaikki ovat lain ja sääntöjen edessä tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia eikä mitään etuoikeuksia sallita. Vasemmiston ja feministien painostuksesta jopa lakiimme on silti kirjattu kauhea poikkeus, myönteinen syrjintä (positiivinen diskriminaatio), joka käytännössä tarkoittaa, että nainen tai kulttuurisen vähemmistön edustaja voi saada etuoikeuden esimerkiksi virkaan, toimeen tai rahoitukseen. Tosiasiassa siis meillä ovat etuoikeutettuja vain ne, joilla on näyttöä ”uhripääomasta”.

”Köyhien määrä uhkaa kasvaa.” Tässä vasemmisto nojaa harhauttavaan suhteellisen köyhyyden käsitteeseen (olkoon köyhyysraja 60 prosenttia mediaanitulosta), joka on suoraan johdettu totaalidemokraattisesta tasa-arvotavoitteesta. Köyhyys poistuu vasta kun tuloerot poistuvat eli määritelmä syyllistää hyvätuloisemmat pysyvästi. Jos Bill Gates muuttaisi eläkepäivillään Suomeen, niin voisimme heti syyttää häntä köyhyyden pahentamisesta.

”Terveyserojen supistaminen on soten tärkeä tavoite.” Mikään määrä hoitoa ei voi tehdä ihmisestä tervettä, jos hän ei itse pidä terveydestään huolta. Mitä älykkäämpiä ihmiset ovat, sitä terveempiä he ovat joko geeniensä vuoksi tai siksi että pitävät paremmin huolta terveydestään. Älykkyys puolestaan määräytyy hyvin pitkälle geneettisesti. Olisiko sotessa siis tarkoitus ryhtyä suomalaiseen rodunjalostukseen? Ei ole vahvaa näyttöä siitä, että kansanvalistuksella saataisiin aikaan koko väestötasolla näkyviä muutoksia terveyseroissa, koska ne ovat seurausta samoista kovista luonnollisista tosiasioista, joista myös sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset erot johtuvat. Joten parasta vain antaa hyvää hoitoa ja luoda selkeitä elintapakannustimia kaikille. Jos kaikista tulee astetta terveempiä, yksilöiden väliset erot eivät silti supistu, vaan saattavat jopa kasvaa.

”Tavoitteena on oppimiserojen kaventaminen.” Tämä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön virallisesta strategiasta löytyvä tavoite – jota esimerkiksi nykyinen vasemmistolainen opetusministeri pitää usein esillä – on kerrassaan hirviömäinen. Alimmilta luokilta lähtien on selvää, että älykkyyserot ja muut lahjakkuuserot tulevat näkyviin kaikessa uuden oppimisessa. Toiset oppivat heti, toiset eivät vuodessakaan. Oikea tavoite olisi antaa jokaiselle lapselle hänen yksilöllistä potentiaaliaan vastaavaa opetusta ja valmennusta. Sillä tavoin kaikki oppivat niin hyvin kuin heille on mahdollista ja sen seurauksena oppimiserot vain kasvavat. Erojen kaventamisen sijasta vaadittakoon henkilökohtaista vaatimusten tasa-arvoa, jossa jokainen saa itselleen sopivan ja riittävän kehittävän haasteen. Silloin myös älykkäimmät ja lahjakkaimmat saavat oppia koko ajan lisää ja he nousevat yhä korkeammille huipuille, mikä on vapaassa yhteiskunnassa eduksi kaikille.

Kun nämä ja muut vasemmistolaisen kielenkäytön harhaanjohtavat käsiteet on purettu ja hylätty, oikeisto voi alkaa luoda niiden tilalle omaa poliittista kieltään. Se on itsenäisen ja aloitteellisen poliittisen ajattelun ensimmäinen ehto. Ei pidä reagoida vastustajaan, vaan ajatella omilla aivoillaan, puhua omaa kieltään ja antaa vastustajan reagoida itseensä. Jos totta on, kuten Tony Blair toteaa, että aloite on oikeistolla, sen tulee näkyä porvarillisen liberaalidemokraattisen ajattelun älyllisessä rohkeudessa ja poliittisessa vaikutusvallassa.

Jari Ehrnrooth

Jari Ehrnrooth

Sitoutumaton kirjailija, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkija, dosentti Helsingin, Turun ja Lapin yliopistoissa. palaute.ehrnrooth @gmail.com

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt