Huoltosuhteen heikkenemistä voimistaa odotuksia voimakkaampi syntyvyyden lasku. Samalla on selvinnyt, että varsinkin vanhustenhoidossa, etenkin tehostetussa palveluasumisessa, on merkittäviä ongelmia.
Nämä ongelmat on ratkaistava, mutta on valitettavaa, että keskustelu on keskittynyt vain hoitajamitoitukseen ja siihen kuinka paljon lisää rahaa hoiva tarvitsee. Meidän olisi koko ajan samalla keskusteltava siitä, miten pystyisimme kehittämään hoivamalleja ja uusia innovaatioita, joilla hoiva olisi sekä hyvää että edullista.
Jos emme uskalla käydä tätä keskustelua, hoivan kustannuksille ei ole olemassa mitään kattoa. Unohtamatta, että tilannetta vaikeuttaa se, että lääketieteen kehittyminen tuo koko ajan kalliimpia hoitoja ja lääkkeitä, joilla kalliita viimeisiä vuosia voidaan pidentää.
Olemme pitkään pelänneet edessä olevaa eläkepommia, emmekä ole kiinnittäneet tarpeeksi huomiota huomattavasti merkittävämpään hoivapommiin. Eläkepommiin olemme varautuneet muun muassa rahastoimisella, mutta hoivapommiin emme. Varsinkin kun verovaroin rahoitetun hoivan ”rahastoiminen” on epäonnistunut korkean julkisen velkatasomme ja huoltosuhteen heikon tilanteen osalta.
On selvää, että meidän on samalla löydettävä nopeita ratkaisuja huoltosuhteen korjaamiseksi ja samalla oltava avoimia rahoituksen uusille ratkaisuille.
Mitä siis pitäisi tehdä?
- Seuraavan hallituksen on ensimmäiseksi aloitettava välitön eläkeuudistus. Tässä uudistuksessa ainoan tavoitteen on oltava mahdollisimman nopea työurien pidentäminen, varsinkin työurien loppupäästä.
- Huoltosuhteen korjaamiseksi Suomen on aloitettava noudattaa erittäin avointa työperäistä maahanmuuttoa poistamalla kaikki työperäinen tarveharkinta sekä aloitettava Kanadan kaltainen aktiivinen maahanmuuttopolitiikka, jolla houkutellaan laajasti osaavaa työvoimaa ulkomailta. Samalla olisi vakavasti harkittava englannin nostamista Suomen neljänneksi viralliseksi kieleksi.
- Lasten on otettava päävastuu iäkkäiden vanhempiensa hoivasta. Tällä hetkellä aivan liian usein tämä vastuu on ulkoistettu yhteiskunnalle. Tämä ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan inhimilliseltä kannalta järkevä ratkaisu. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lapsilla tulee olla myös merkittävää rahoitusvastuuta iäkkäiden vanhempiensa hoivasta, kuitenkin siten, että taloudellisen vastuun tulee olla tulosidonnaista lasten tuloihin.
Ilman uusia ratkaisuja emme selviä hoivapommista. Ratkaisujen on oltava rohkeita ja selvää on, että kaikki eivät voi olla voittajia, vaikka vaalien alla aina siltä vaikuttaakin.
