Lehmien laitumellelasku Raaseporissa toukokuuss 2013. LEHTIKUVA/MIKKO STIG

Hannu Koivisto: Eläinsuojelulaki vai eläintuotannon rajoituslaki?

Eläinsuojelulakia koskevissa keskusteluissa esiintyy kaksi agendaa, lausuntapinoa. Toinen haluaa radikaaleja rajoituksia.

Asiaan perehtyneet käsittelevät lakiluonnosta ammattilaisten näkökulmasta, tasaisen kehityksen kautta elinkeinon ehdoilla. Suurinta mekkalaa pitävät ne joilla asiasta on vähiten kokemusta ja tietoa. He keskittyvät kolmeen neljään kipukohtaan.

Jos laki on liian tiukka, se johtaa oman maan tuotannon laskemiseen ja lisääntyvään ruuan tuontiin. Tai sitten lakia ei kyetä noudattamaan. Jos syömme tuontiruokaa, silloin käytämme huonommissa olosuhteissa ulkomailla kasvaneita eläinkunnan tuotteita. Ulkomailla ei aina noudateta edes direktiiviä, saati sitten lakeja. Elinkeinon vastuullisuutta ei saa unohtaa, suomalainen ruokaketju on luotettava. Suomessa elinkeino ylittää monelta osin lain vaatimukset.

On syytä käydä läpi kaksi termiä, tehotuotanto ja tehokas tuotanto. Suomalainen tuotanto on tehokas perhetilamalli, joka ei ole kansainvälisen mittapuun mukaan tehotuotantoa. Tehotuotanto tarkoittaa esimerkiksi saksalaisia, hollantilaisia ja tanskalaisia sijoitusyhtiöiden omistamia jättitiloja, jotka ovat suomalaiseen tuotantoon verrattuna monikymmenkertaisia eläintehtaita. Jättitiloilla ulkomaisella työvoimalla ei ole edes minimipalkkaa.

Suomalainen toimintamalli tuntuu olevan suurelle yleisölle, jopa valtamedialle tuntematon käsite. Suomalainen järjestelmä toimii täysin eri periaatteella kuin muissa maissa. Meillä alan oma neuvonta ja seuranta on osa maailmassa harvinaista eettistä ja läpinäkyvää ruokatuotantoa. Liha- ja maitoteollisuus tekee yhteistyötä tilojen kanssa koko tuotantoketjussa. Keskiössä on eläinten hyvinvointi.

Keskieurooppalaisen eläinteollisuuden bisnestapa toimia ei ole yhtä läpinäkyvä, puhumattakaan tuontiruuasta muualta maailmasta. Eläimet ja eläintuotteet ovat huutokauppatavaraa ja eläimiä kuljetetaan niin kauas kuin pippuri kasvaa. Eläimen hyvinvointi ja terveys ovat kaukana suomalaisesta, vaikka jatkuvasti toisin valheellisesti väitetään.

Suomalaisen kotieläintuotannon ensimmäinen hyvinvointitekijä on terveydenhuolto ja terveyden huoltosuunnitelma. Terve eläin. Suunniteltu lääkitys ja rokotuksilla ylläpidettävä vastustuskyky ovat eläinterveyden kulmakiviä. Terveydenhuoltoon kuuluu myös harkittu ja suunniteltu ruokinta ja kasvatusympäristö.

Eläinlääketieteeseen perustuva terveydenhuoltosuunnitelma tarkoittaa käytännössä kaikkea eläimen hyvinvointiin liittyvää. Sen tarkoitus on ennaltaehkäistä ongelmia. Sen takia Suomessa on antibioottien käyttö alle kymmenesosa monen EU-maan keskiarvosta. Ainoana maana Ruotsin ohella meillä on esimerkiksi sioilla leikkaamattomat saparot.

Suomessa terveydenhuoltosuunnitelma sisältää myös ruokinnan suunnittelua, myös juomaveden saannilla on jo nyt tarkat kriteerit. Esimerkiksi sikaloissa juomavettä pitää olla koko ajan saatavilla, riittävää vedentuloa myös valvotaan ja juomanippojen vedentuloa valvotaan. Suunnitelma sisältää myös eläimen kasvatusympäristön suunnittelua ja seurantaa.

Eläinsuojelulain valmistelun arviointi on asiaan perehtyneiden heiniä. Asia on niin laaja-alainen, että joistain yksityiskohdista jopa eläinlääkärikunnalla on risteäviä näkemyksiä. Mutta perehtymättömän maallikon helppo ottaa terävästi kantaa. Suurinta ääntä pitävät ne, jotka haluavat koko kotieläintuotannon Suomesta pois, silmien ulottumattomiin.

Meidän olisi syytä nähdä mikä on hyvin, ja sitten miettiä mitä voidaan parantaa. Ja kaikki pitää tehdä elinkeinon ehdoilla, tieteeseen, faktoihin ja tutkimuksiin nojaten, maalaisjärkeä demokraattisesti käyttäen. Muuten lakia on mahdoton noudattaa.

Hannu Koivisto

Hannu Koivisto

Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt