Entinen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) sanoo, että ilmastonmuutos ei ole ihmiskunnan pahin ongelma. Se ei ehkä ole edes suurin ympäristöongelma, hän kirjoittaa tuoreessa kirjassaan Ilkeitä ongelmia.
– Köyhyyttä, energiapulaa, biodiversiteettikatoa, saastumista, aavikoitumista tai kehitysmaiden ongelmia ei voida redusoida (pelkistää) ilmasto-ongelmaksi. Niitä on katsottava sellaisinaan, sillä ne ovat konkreettisia ongelmia.
Korholan mielestä esimerkiksi nokipäästöt on säännöllisesti sivuutettu, vaikka niiden rajoittaminen estäisi jäätiköiden sulamista tehokkaammin kuin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.
– Keskittyminen hiilidioksidiin on ollut yksi tekijä, joka on tehnyt ilmastopolitiikasta tehotonta –ja kallista.
Korhola sanoo, että ilmastosta puhuminen ja ilmastotoimien arvostelu on vaikeaa, koska ilmapiiri on ideologisoitunut.
– Kaikenlainen ihmettely ja kriittisyys valittuja keinoja kohtaan on hyvin suoraviivaisesti tulkittu ilmastoskeptisismiksi, jonka leiman jälkeen kritiikkiä ei tarvitse kuunnella.
Hänen mielestään myös monet tutkijat joutuvat pelkäämään tätä leimaa.
– Ilmapiiri on sakeana oikeaoppisuudesta. Tämä on itse tieteen kannalta vaarallista, sillä niin tärkeä asia kuin ilmastonmuutos onkin, se ei voi vapauttaa ketään tieteen normaaleista kriittisistä metodeista.
Korhola katsoo, että EU:n ilmastopolitiikka on maksanut liikaa siihen nähden, mitä sillä on saavutettu. Politiikka nostaa teollisuuden kustannuksia ja panee maailman puhtaimman tuotannon turhan ahtaalle, hän katsoo.
Korhola on laatinut listan siitä, mitä hyvä ilmastostrategia sisältää:
1. Sen (strategian) on oltava riittävän globaali eli katettava suurimmat päästäjät.
2. Sen on otettava päästövähennysten mittanuoraksi puhtain olemassaoleva tuotanto. Näin eri
teollisuudenaloille saadaan kannustin kilpailla puhtaudesta.
3. Sen on siirrettävä painopistettä hiilidioksidista ilmansaasteisiin, jotta Kiina saa motivoidun kehyksen lievittää ensisijaista ongelmaansa.
4. Sen on otettava metsiensuojelu, metsien istutus, järkevä metsänhoito ja kestävä metsätalous tietoiseksi ohjelmakseen.
5. Sen on panostettava sopeutumiseen, jossa yhteiskuntia kehitetään säänkestävämmiksi.
6. Sen on otettava huomioon kasvava energiantarve ja panostettava ydinvoimaan.
7. Sen on lopetettava tehottomien energiamuotojen tukeminen.
8. Se voisi päästökattojen sijasta harkita päästölattiaa, joka suosii puhtainta tuotantoa asettamatta puhtaalle kasvulle rajaa.
9. Päästökaupan vaihtoehdoksi voi harkita myös hiiliveroa, mutta ei yhtä aikaa.
10. Siinä voidaan harkita myös hiilitulleja.
Eija-Riitta Korhola toimi EU-parlamentaarikkona vuosina 1999–2014. Hän sai vuoden 2019 vaaleissa 43 000 ääntä ja jäi varasijalle.
