”Nyt tuli verovaalit!” luki Raimo Ilaskiven vaalimainoksessa 1970-luvun alkuvuosina. Nytkin on tuleville eduskuntavaaleille ehdoteltu jo useampia nimikkeitä maahanmuutosta ilmastoon, josta viimeksi kirjoitinkin, ettei se kyllä Suomen vaaleilla ratkea. Verotusta ei kuitenkaan ole nyt teemaksi tarjoiltu.
Kokoomuksen ohjelmassa on luvattu veron kevennyksiä. Uskon, että ehdotus saa laajan tuen etenkin vasemmiston taloustietäjiltä. Hehän ovat koko tämän vaalikauden kauhistelleet ehdotuksia veronkevennyksistä vääränä talouspolitiikkaa, koska nousukaudella niitä ei pidä tehdä. Nyt kun talous on taittumassa, onkin sitten heidän mielestään varmaankin juuri nyt oivallinen hetki veronkevennyksille, jotta kansalaisten ostovoima voidaan turvata ja sitä kautta turvata työllisyyttä ja talouskasvua.
Veromuutokset eivät ole nollasummapeliä. Veronkorotukset eivät tuo valtion ja kuntien kassaan samaa prosenttia lisää. Verot ohjaavat kansalaisten ja yritysten käyttäytymistä, veroja vältellään laillisin ja valitettavasti myös laittomin keinoin. Kohtuullinen verotus estää harmaata taloutta. Yritysten verokantaa keventämällä on parannettu näiden kilpailukykyä ja sitä kautta työllisyyttä sekä, todetusti, saatu myös verotulot kasvamaan.
Kun 2000 euron kuukausipalkkaan tulee kymppi lisää, vie verottaja siitä melkein neljä euroa. Jos tulo on 10 000 euroa, niin palkankorotuksesta lähtee jo noin 60 prosenttia. Meidän tavisten kannattaakin iloita siitä, että jotkut työnantajat maksavat kovia palkkoja tai että jotkut yrittäjät tienaavat hyvin, mitä paremmin, sitä enemmän hyvinvointivaltion ylläpitoon suhahtaa seteleitä.
Verotuksella paitsi kerätään varoja yhteiskunnalle, myös ohjataan kansalaisten käyttäytymistä, puhutaan kulutus- ja haittaveroista. Niillä yritetään hillitä esimerkiksi tupakan ja alkoholin kulutusta. Kannattaa huomata, että liian korkeana työnteon verotus toimii samoin, se rajaa halua työn tekemiseen. Ongelma syntyy myös siitä, että korkea verotus luo palkkapaineita, jotka toteutuessaan heikentävät Suomen kilpailukykyä ja sen jälkeen työllisyyttä, verotuottoja…, ja negatiivinen kierre on valmis.
Vasemmistoliiton veropolitiikka on selvinnyt heidän kannanottojaan seuraamalla. Sen voi kiteyttää: veroprosentti nostetaan kaikilla sataan ja rikkailla ylikin. Sen jälkeen yhteiskunta päättää, paljonko kukin tarvitsee elämiseensä ja antaa rahaa sen mukaan, ei kuitenkaan suurituloisille.
* * *
Nuorten ilmastokokouksessa vihreiden nuorten puheenjohtaja sai spontaanit aplodit todetessaan, että länsimaissa ei tarvita enää talouskasvua. Veikkaanpa, että seuraavaksi hänet kuullaan vaatimassa lisää rahaa opintotukeen, ympäristönsuojeluun, koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja kehitysyhteistyöhön. Ainakin.
