Saat sen, mistä luovut, todetaan Tommi Hellstenin kirjassa. Mikäli haluamme säilyttää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, meidän on pakko myös luopua jostakin. Muuten emme voi saada mitään uutta ja parempaa.

Tällä hetkellä Suomi on lyhytnäköinen ja jäykkä, kun sen pitäisi olla strateginen ja ketterä. Rohkeisiin muutoksiin ei kyetä. Politiikassakin pelataan liian usein pienen piirin pussiin, ei ajatella koko kansakunnan etua.

Meillä on tällä hetkellä ihan liikaa tunnelinäköä ratkaisupaikoilla. Tunnelista ei kyetä katsomaan sivuille ja laajemmin. Siiloutuneissa rakenteissa resursseja ei pystytä kohdentamaan paremmin tuottaviin kohteisiin. Tehokkuuskin on tappavaa, mikäli sitä lähdetään maksimoimaan.

Voisimmeko vähitellen saada muutosta tähän näköalattomuuteen vaikka kokeilukulttuurin avulla? Kokeilukulttuurissa idea viedään käytäntöön jo prosessin alkuvaiheessa. Epäonnistuminenkin on tulos. Supercellillä kuulemma korkataan aina shampanjat heti epäonnistumisen jälkeen ja kehutaan kokeilijaa.

Kokeiluista löytyy aivan huipputuloksia. USA:ssa Sandy Springsin kaupunki ulkoisti merkittävän osan palveluistaan yksityisille yrityksille, mutta piti luonnollisesti ohjausvallan ja tarkan laatutarkkailun. Kaupungin asukkaat ovat palveluun erittäin tyytyväisiä ja jo muutaman vuoden kuluttua kaupunki oli velaton.

Hollanti lopetti yritystuet ja suurin marina kuului yritystukia jakavilta viranomaisilta. Ruotsi antoi ihmisille valinnanvapauden terveyspalveluissa. Ihmiset ovat erittäin tyytyväisiä. Palvelu on monipuolistunut ja laatu parantunut myös maan syrjäisemmissä kolkissa.

Suomella oli iso kokeilun mahdollisuus sosiaali- ja terveysuudistuksessa. Näyttää siltä, että byrokratia ja vanha teollisen kulttuurin hierarkiamalli voitti jälleen. Ihmisille annetaan muodollinen valinnanvapaus, mutta palveluja ei saa tuottaa, vaikka olisit laadullisesti ykkönen. Joku byrokraatti jossain kaukana antaa luvan, mikäli katsoo sen tarpeelliseksi. Surullista.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että yhteiskunnan muutos lähtee alhaalta ylös. Ihmiset eivät ole objekteja, vaan subjekteja. Mikäli ihmiset saavat valita ja mikäli ihmiset otetaan mukaan tekemään uutta strategiaa, syntyy parempaa yhteiskuntaa. Toivon, että uudessa yhteiskunnassa myös byrokraatit astuisivat ulos toimistohuoneista kokeilemaan ja antamaan uusille innovaatioille mahdollisuuksia.

Harri Jaskari on kokoomuksen kansanedustaja.