Seurasin koulun joulujuhlakeskustelua huvittuneena: ei saa mennä kirkkoon, saa mennä kirkkoon. Ei saa mennä, jos on uskonnollisia elementtejä. Saa mennä, jos uskonnollisia elementtejä on vähän. Opetushallitus tiedottaa, aluehallintovirasto tiedottaa, OAJ ottaa kantaa.
Koulut tekivät päätöksensä juhlien kohtalosta. Sitten alkoivat valitukset: enkelittömät ry, piparittomat ry, virrettömät ry, kuusenkoristeet ry. Kaikki ottivat yhteyttä koulun johtoon ja vaativat selitystä. Vastaus riippui koulun johdon huumorintajusta ja hermosäikeiden määrästä.
Oma hermosäikeeni, joka muistutti ylävireistä viulun ohuinta kieltä, napsahti poikki vasta, kun kuulin jonkun kunnan päättäneen, ettei Enkeli taivaan -laulun viimeisessä säkeistössä nousta ylös.
Minusta tulee joululaulujen oma pieni Greta Thunberg. Kierrän kaikki koulujen joulujuhlat läpi ja nousen seisomaan Enkeli taivaan -virren viimeisen säkeistön kohdalla. Nyt Jumalalle kunnia -kohta on minusta kuin Maamme -laulun jouluinen versio. Osoitetaan kunnioitusta ja kiitollisuutta jotakin korkeampaa kohtaan. Ja tunnetaan ripaus nöyryyttä. Jos minä joudun istumaan kohdassa ”nyt Jumalalle kunnia” – piru minut periköön ja sen se myös tekee.
Päätös istumisesta säkeistön aikana on naurettava ja kertoo jotain tästä ajasta. Paitsi että siellä on koulun asioihin taas puuttunut joku Viimeiset säkeistöt pois ry, niin ihmisillä on liikaa aikaa ja tarve olla tärkeä ja hyödyllinen hinnalla millä hyvänsä.
Tämä kansa tarvitsee mannerlaattojen yhteentörmäyksen, hyökyaallon, meteoriitin putoamisen tai jonkun muun ihmisiä syvästi järkyttävän asia, jotta voisimme keskittyä olennaiseen – toisistamme huolen pitämiseen.
Kaikki haluavat otsikoihin. Kaikki haluavat hetkensä. Sen saa nykyään olemalla mahdollisimman ilkeä ja hankala ja rohkea väärällä tavalla. Nälviminen ja piikittely on vallannut maan. Mitä nokkelampi heitto, sen suuremmat aplodit.
Tämän maan asiat, olivat ne sitten koulun joulujuhlat tai vähän isommat asiat, eivät liiku eteenpäin ennen kuin loppuu nokkeloiden kommenttien olympialaiset ja ymmärretään osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta toista ihmistä kohtaan ja nöyryyttä siitä asemasta, mikä itse kullekin on tässä maassa annettu.
