Sanna Marinin hallitus pääsi muutama päivä sitten sopuun tulevan vuoden valtion budjetista. Lopputuloksena velkarahaa otetaan ja jaetaan.
Hyvää budjetissa on koronakriisin hoitoon varautuminen. Niiltä osin velanotto on perusteltua. Sille myös me annamme tukemme.
Silti hallitukselta voi aiheellisesti kysyä, onko hallituksen muu taloudenpito vastuullista? Lisävelkaa otettiin taas 10,8 miljardia vailla kunnollista tiekarttaa tulevaisuuteen. Velanotto ja jopa veronkorotukset tiettyyn rajaan asti ovat hallitukselle helppo tie. Mutta tämän tason velkavuori edellyttäisi rohkeutta myös todellisiin rakenteellisiin uudistuksiin ja varautumista siihen, että menoja joudutaan tulevaisuudessa myös sopeuttamaan. Tämä kaikki loistaa poissaolollaan.
Työllisyystavoitetta hallitus toki budjettiriihessä nosti 80 000:een, mutta niistäkin 30 000 ensimmäisen työpaikan pitäisi olla valmiina vasta vuosikymmenen loppuun mennessä. Sillä ei ole väliä, mitä lukuja tavoitellaan, jos toimia lukujen tueksi ei tehdä.
Onneksi edes viime hallituskaudella suunniteltu ja paljon silloisen vasemmisto-opposition puolelta parjattu työnhaun uudistus saatiin nyt toteutukseen. Tosin siitäkin on vielä paljon yksityiskohtia ratkomatta. Toivon, että mallista saadaan aidosti toimiva ja työtä vailla olevia suomalaisia sen kautta työnsyrjään kiinni.
Puuttuvan 50 000 työpaikan osalta hallituksella ei ole mitään tekoja, tai edes suunnitelmia. Huolta tästä on kantanut muun muassa Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä, jonka johtama työryhmä esitti jo viime keväänä hallitukselle lääkkeet, joiden avulla Suomen talous selviää koronakriisistä.
Päätökset lähellä eläkeikää olevien suomalaisten työllisyyden kohentamisesta siirrettiin taas kolmikantaiseen työryhmään – jossa ne ovat olleet tuloksetta jo vuositolkulla. Myöskään keskustan vielä kesällä rummuttama paikallisen sopimisen edistäminen ei etene vaan siirrettiin taas kolmikantaiseen työryhmään – luvassa on etenemisen sijaan neliraajajarrutus, jos vanhat merkit pitävät paikkansa.
Valitettavasti keskustan asema vasemmistohallituksen kuuliaisena apupuolueena vahvistui. Pettyneitä äänenpainoja löytyy erityisesti eniten työllistävien pk-yrittäjien keskuudesta. Koronakriisin alkukuukaudet ovat osoittaneet sen, että mahdollisuus laajaan työpaikkakohtaiseen sopimiseen on säästänyt työpaikkoja.
Hallituksen kyvyttömyys tehdä tarvittavia työllisyystoimia on kova arvovalinta tulevia sukupolvia kohtaan. Jos suunta ei pikaisesti muutu, hallituksen linja vie Suomen kohti hyvinvointipalveluiden leikkauksia.
Kokoomus ei voi katsoa tätä kehitystä sivusta. Hallituksen on kannettava valinnoistaan vastuunsa. Tulemme antamaan hallitukselle vaihtoehtoja, joilla se voisi niin halutessaan saavuttaa työllisyystavoitteensa. Toivottavasti hallituksessa on viisautta tarttua niihin, sillä tavoite meillä on yhteinen. Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin turvaaminen myös tuleville sukupolville. Tekemättä ei voi jättää.
