Kirjoittajan mielestä äänen saaja kannattaa valita kuin mikä tahansa pitkäkestoinen hyödyke. Eduskunnan kuvapalvelu

Jussi Isotalo: Ei 20 prosenttia oikeuta saneluun

Uho on suuri jo ennen kuin ensimmäistäkään ääntä on annettu.

Jos eduskunnan vaalikausi olisi 10 000 metrin juoksukilpailu stadionilla, nyt oltaisiin tulossa viimeisen kierroksen takakaarteeseen. Kilpaa johtava juoksija on saanut etumatkaa muihin voitosta taisteleviin, mutta vielä ei tiedetä kestääkö kiri loppuun asti vai tavoitetaanko kangistunut karkulainen ennen maalilinjaa. Ratkaisu saattaa tapahtua vasta kalkkiviivoilla, heittäytymällä.

Kentällä ja katsomossa uho on suuri jo ennen kuin ensimmäistäkään ääntä on annettu. Moni puhuu kansan nimissä ilman valtuutusta. On hyvä muistaa, että suomalaisessa monipuoluejärjestelmässä – jonka vakaa kannattaja olen – suosituimman puolueen odotetaan saavan tuekseen noin 20 prosenttia annetuista äänistä ja alle 15 prosenttia äänioikeutetuista. Tämä tarkoittaa muun ohella, että neljä viidestä suomalaisesta ei kannata seuraavankaan pääministerin puoluetta.

Jokainen suomalainen puoluejohtaja on vähemmistöjohtaja. Johtaja ei voi valehtelematta luvata, että jos hänen puolueensa voittaa, Suomen suunta muuttuu sen tahdon mukaiseksi. Ei muutu. Pääministerin puolue on vaalien jälkeenkin vähemmistönä eduskunnassa, ja saattaa hyvin olla sitä myös hallituksessa.

Enemmistöhallituksen muodostamiseen vaalien jälkeen vaadittaneen vähintään kolme puoluetta, luultavasti neljäkin. Mitä laajempaa hallituspohjaa tavoitellaan, sitä etäämpänä toisistaan sen osapuolten julistukset ovat. Jos vaalien alla demonisoidaan kilpailijoita, joiden kanssa heti vaalien jälkeen on tarkoitus lyöttäytyä yhteistyöhön, syntyy vaikutelma äänestäjien pettämisestä. Näin luodaan uutta kasvualustaa populistisille protestiliikkeille ja suoranaiselle vihalle.

Jonkinlainen perinne on, että vaaleissa hallituspuolueita rangaistaan hallituksen tuottamista pettymyksistä, muttei palkita hyvistä teoista. Paha kello kuuluu hyvää kauemmas. Nytkin voi käydä niin, että mediarummutuksessa 140.000 uutta työpaikkaa kalpenee soten epäonnistumisen ja vanhustenhuollon fiaskojen rinnalla. Muutamat heistä, jotka aivan oikein muistuttavat, ettei työllisyyden paraneminen ole yksin hallituksen ansiota, olivat aiemmin vahvasti sillä kannalla, että sen heikkeneminen oli täysin hallituksen syytä.

Tämän kirjoittaja muistaa takavuosien edistysmielisten tahojen puheet kokonaisvaltaisista uudistuksista. Päättyvällä vuosikymmenellä on viimeistään näytetty toteen, että ylisuurella hankkeella on taipumus jumiutumiseen. Jatkossa hallituksen ja eduskunnan pitänee kuoria peruna kerrallaan.

Silmäily eduskuntavaalien ehdokaslistoihin synnyttää sekä myönteisiä että kielteisiä tuntemuksia. Hyvä uutinen on, että eri poliittisten ryhmien listoilta löytyy pätevän oloista väkeä. Ilmeisesti eduskunnasta pois jäävien suuri määrä on osaltaan motivoinut kyvykkäitä ihmisiä ehdokkuuteen.

Toisaalta ei voi välttyä arviolta, että ehdokaslistoilla on myös henkilöitä, joilla ei ole harmaata aavistustakaan tehtävästä johon ovat pyrkimässä. Suomessa ei saa metsästää ilman tutkintoa eikä ajaa autoa ilman ajokorttikokeen läpäisyä, mutta lainsäätäjäksi voi pyrkiä ja päästä kuka tahansa täysi-ikäinen kansalainen. Jos ehdokkaille järjestettäisiin approbatur-tason tentti yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, monet reputtaisivat. Tosin sellaisen vaatiminen varmasti katsottaisiin perustuslain vastaiseksi, joten jääköön ajatusleikin asteelle.

Omaa ehdokastaan vielä etsivälle annan neuvon: Älä luota sokeasti vaalikoneisiin. Moni ehdokas vastaa niihin taktiikkanaan miellyttää mahdollisimman monia eikä ärsyttää juuri ketään. Ne eivät kerro mitään ehdokkaan henkilökohtaisista ominaisuuksista, osaamisesta ja luonteesta. Lisäksi vaalikoneiden suositusmekanismeja on epäilty tarkoitushakuisiksi.

Käy jututtamassa ehdokkaita, joita näinä viikkoina on helppo tavata ja tavoittaa. Kysele ja kuuntele, tutustu taustoihin. Oman äänen saaja kannattaa valita samalla huolellisuudella kuin mikä tahansa pitkäkestoinen hyödyke.

Itse edellytän omalta ehdokkaaltani käypää vastausta kahteen kysymykseen:

Miten varmistetaan ulkoinen ja sisäinen turvallisuutemme?

Millä keinoin jatkossa rahoitetaan suomalainen hyvinvointiyhteiskunta?

Jussi Isotalo

Jussi Isotalo

Jussi Isotalo on kokoomuksen entinen puoluesihteeri.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt