Helsingin yliopisto. LEHTIKUVA/TOR WENNSTRÖM

Antti Palola: Ehdoton ei lukukausimaksulle

Kirjoittajan mukaan hänen kantaansa liittyy nöyryyttävä kokemus nuoruudesta.

Koronan eteemme heittämistä haasteita moni liittyy huoleen eriarvoisuuden kasvusta. Huoli on aiheellinen myös koulutuksessa aina varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta työuralla tapahtuvaan jatkuvaan oppimiseen.

Siksi on vähintään erikoista, että korkeakoulujen lukukausimaksut ovat taas puheenaihe. Maksua ehdotetaan Vesa Vihriälän hallitukselle tekemässä korona-exit-raportissa. Sen jälkeen oman mallinsa on esitellyt muun muassa Keskuskauppakamari.
En välty ajatukselta, että korona-exitiin vedoten esitetään paljon sellaista, millä ei ole koronan kanssa tekemistä. Ajatus tuntuu olevan, että aina kannattaa yrittää.

Kauppakamarin mallissa idea lukukausimaksusta on verhottu monen muuttujan taa. Maksu esimerkiksi suoritettaisiin vasta valmistumisen jälkeen ja kaikkia se ei koskisi. Mitä useamman lukon taa maksu vietäisiin, se olisi toteutuessaan byrokraattinen, monimutkainen, kallis, epätasa-arvoinen, epävarmuutta lisäävä – ja siksi toimimaton.

Ja kun näin olisi, sen jälkeen olisi helpompi lätkäistä jokin mukava tasasumma kaikille opiskelijoille ja perustella sitä ”rakenteellisena uudistuksena, joka selkeyttää järjestelmää”. Kauppakamarin malli sisältää ajatuksen porttiteoriasta, joka vähitellen johtaisi opintojen laajempaan maksullisuuteen. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.
***
Eräs perustelu lukukausimaksun kannatukselle on kummunnut ajatuksesta, että kun valmistuu hyväpalkkaiseen ammattiin, on varaa maksaa lukukausimaksu taannehtivasti. Miten moni opiskelija epävarmassa maailmassa laskee sen varaan, että opintojen päätyttyä siirtyy varmasti hyväpalkkaisiin hommiin? Useammin opintojen päättyessä tarjolla on pätkä- ja osa-aikaista työtä, monella myös opintolainaa.

Jos taas onni potkaisee ja hyväpalkkainen työ löytyy, verotuksen kautta opintojen aiheuttama velka isänmaalle tulee kyllä kuitattua. Mutta miksi kuulen jo korvissani lukukausimaksua kannattavien tahojen vastustavan liian kireää progressiota?
***
STTK ei lukukausimaksuja kannata. Meille maksuttomassa koulutuksessa on kyse ennen kaikkea koulutuksellisesta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, mutta myös osaavan työvoiman saatavuudesta. On myönteistä, että opetusministeri Li Andersson ja tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen ovat todenneet, että lukukausimaksut eivät ole hallituksen asialistalla.

Koulutuksen keskeinen tehtävä on vahvistaa yhteiskunnan kykyä sopeutua muutoksiin ja selviytyä vaikeistakin ajoista. Koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Sitä tukevat myös hallitusohjelman mukaiset uudistukset oppivelvollisuuden laajentamisesta ja maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta.

Korona-aikana useat tahot ovat vastustaneet oppivelvollisuusuudistuksen toteuttamista vedoten siihen, että taloudellisesti epävarmana aikana ei tulisi lisätä valtion pysyviä menoja. Lukukausimaksujen kannattajat puolestaan perustelevat maksuja keinona kasvattaa korkeakoulujen rahoitusta ja rahoittaa kaivattuja lisäaloituspaikkoja.

Työelämässä kasvaa korkean osaamisen tarve. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman osaamisen ennakointifoorumin mukaan jopa 60 prosentissa työpaikoista edellytetään korkeakoulutasoista osaamista vuonna 2035.

Tarvitsemme korkeaa osaamista kaikille yhteiskunnan sektoreille. Vaikka nyt moni on tilapäisesti tai pysyvästi menettänyt työnsä, useilla aloilla on samanaikaisesti pulaa osaajista. Voi vain arvailla, miten lukukausimaksut vaikuttaisivat valintoihin hakeutua yhteiskunnan kannalta merkittäville, mutta pienipalkkaisille aloille.

Tulevien vaalikeskustelujen täsmäkysymys poliitikoille pitäisi olla: kannatatteko lukukausimaksuja? Äänestyspäätöstä kannattaa harkita vastaukset kuultuaan. Ylipäätään mielestäni koulutuksessa ja osaamisessa ei saa olla kysymys siitä, keitä meillä on varaa kouluttaa. On kysyttävä, onko meillä varaa jättää ketään kouluttamatta.
***
Yleinen on joskus henkilökohtaista. Olen itse ehdoton lukukausimaksujen vastustaja, ja asia on minulle hyvin henkilökohtainen.

Kasvoin vaatimattomassa työläisperheessä, jossa erityisesti isäni painotti koulutuksen merkitystä. Tuolle ajalle oli tyypillistä, että kun vanhemmat eivät olleet koulua voineet käydä, he halusivat sen mahdollisuuden omille lapsilleen.

Olin 1970-luvulla oppikoulussa vapaaoppilas. Vapaaoppilaan paikasta tiedotettiin luokassa suureen ääneen ja koin sen leimaavana, jopa nöyryyttävänä. Ajattelin, että sellainen ei ole oikeudenmukaista.

Tänään monet koulut käyneenä ja myös entisenä rehtorina ajattelen hyvin tiukasti, että tuohon menneisyyden koulusysteemiin ei Suomessa koskaan pidä palata. Lukukausimaksu olisi sille alkusoitto.

Antti Palola

Antti Palola

Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt