Verkkouutiset

Egypti pähkinänkuoressa Kleopatrasta arabikevääseen

Egypti arabialaistui täysin, mutta ei koskaan islamilaistunut kokonaan.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Historioitsija Andrei Sergejeff on perehtynyt etenkin islamilaiseen talouteen sekä islamin ja modernin maailman suhteeseen. Uusimmassa teoksessaan hän käsittelee Egyptin historiaa, aikajänne on Kleopatrasta arabikevääseen.

Selkeä muutos Egyptin asemassa tapahtui jo 600 vuotta eaa. Faraot eivät enää pystyneet vastustamaan tehokkaasti Assyriaa, joka kävi systemaattista valloitussotaa. Assyrian valtakunta romahti, mutta sen seuraajaksi nousi vielä vahvempi Persia, joka lopulta alisti Egyptin yhdeksi provinssikseen.

Vuonna 332 eaa Aleksanteri Suuri valloitti Egyptin ja hän perusti Niilin suistoon nimeään kantavan kaupungin. Aleksanterin kuoltua hänen sotapäällikkönsä kamppailivat vallasta ja Egypti joutui Ptolemaios Soterin haltuun. Ptolemaiosten dynastia hallitsi Egyptiä lähes kolme vuosisataa ja yläluokan kulttuuri muuttui hellenistiseksi.

Dynastian viimeinen hallitsija oli legendaarinen Kleopatra VII. Hänen aikanaan Egypti oli Rooman läheinen liittolainen. Kleopatra valitsi väärin puolensa Roomaa repivässä sisällissodassa ja hän teki itsemurhan 30 eaa. Egypti joutui Rooman imperiumin provinssiksi vuosisatojen ajaksi.

Muslimivalloitus

Rooman keisari Konstantinus Suuren valtakautena 300-luvulla kristinusko teki lopullisen läpimurtonsa myös Egyptissä. Tilanne muuttui täydellisesti 630-luvulla, jolloin käynnistyneessä ekspansiossa arabit valloittivat koko Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän. Tuolloin Egypti oli osa Bysanttia, joka tosin oli heikentynyt eikä provinssin puolustukseen liiennyt reservejä.

Valloitusta seuraavina vuosisatoina Egyptiä hallitsivat islamilaiset dynastiat, kuten umaijadit, abbasidit, fatimidit ja aijubidit. Vuosina 1260–1517 Egypti oli mamelukkien hallussa. Sergejeff toteaa, että Egypti arabialaistui täysin, mutta ei koskaan islamilaistunut kokonaan. Edelleenkin noin kymmenesosa väestöstä on kristittyjä.

Siirtyminen turkkilaisen osmanien valtakunnan osaksi vuonna 1517 oli selkeä vedenjakaja. Egypti oli ollut vuosisatojen ajan itsenäinen valtakeskus, mutta nyt hallinnon ydin oli Istanbulissa.

Eurooppalaisten vaikutus

Osmanien ote Egyptistä alkoi heiketä 1700–luvun puolivälistä ja sekasortoisissa olosuhteissa väkivalta ja epidemiat romahduttivat maan talouden. Egypti joutui suurvaltapolitiikan pelinappulaksi 1700-luvun lopulla.

Ranskalaiset joukot miehittivät Egyptin vuonna 1798. Ranskalaishallinto jäi vain muutaman vuoden mittaiseksi, jolloin puolestaan osmanien ja brittien liittouma siirtyi valtaan. Britit vetäytyivät melko pian ja maa jäi edelleen osmanien valtakunnan osaksi, tosin käytännössä Egyptillä oli hyvin vahva autonomia.

Egyptin rooli maailmanpolitiikassa vahvistui vuonna 1869 Suezin kanavan valmistuttua. Taloudellisten ongelmien lopputuloksena Egypti otettiin vuonna 1876 velkojien eli Britannian ja Ranskan holhoukseen. Myöhemmin ranskanlaiset syrjäytettiin ja vuonna 1882 Egypti joutui Britannian miehittämäksi, myöhemmin protektoraatiksi. Muodollisesti ylin valta oli edelleen Istanbulissa.

Osmanien valtakunta romahti ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja vuonna 1922 Egypti julistautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi. Todellisuudessa brittien vaikutusvalta säilyi vahvana.

Nasserista al-Sisiin

Toisen maailmansodan jälkeen Gamal Abdel Nasser oli mukana nuorten upseerien ryhmässä, joka syrjäytti Egyptin kuninkaan Faruqin vuonna 1952. Everstiksi ylennyt Nasser kukisti kilpailijansa ja nousi Egyptin presidentiksi vuonna 1956. Hänen johdollaan Egypti irtaantui lopullisesti Britannian valvonnasta.

Suezin kanavan kansallistaminen heinäkuussa 1956 laukaisi kriisin, jossa Britannian, Ranskan ja Israelin joukot hyökkäsivät Egyptiin. Suurvaltojen diplomaattinen painostus lopetti sodan nopeasti ja liittouma vetäytyi. Tämän jälkeen Nasserista tuli koko arabimaailman sankari.

Nasserin suosio alkoi hiipua ja tappio vuoden 1967 sodassa Israelia vastaan heikensi entisestään hänen arvovaltaansa. Vuonna 1970 Nasser menehtyi sydänkohtaukseen ja seuraajaksi nousi varapresidentti Anwar Sadat. Hän luotsasi Egyptiä länsimyönteisempään suuntaan ja kohti markkinataloutta. Sadat solmi myös rauhan Israelin kanssa, mikä raivostutti jihadisteja. Sadat murhattiin lokakuussa 1981.

Valtaan nousi varapresidentti, kenraali Hosni Mubarak. Hän hallitsi poikkeustilan turvin lähes 30 vuotta. Tyytymättömyys hallintoa kohtaan purkautui viimein niin sanotun arabikevään tapahtumien yhteydessä. Massiivisten mielenosoitusten jälkeen Mubarak luopui vallasta helmikuussa 2011.

Egyptissä järjestettiin parlamenttivaalit, joissa muslimiveljeskunta saavutti suurimman puolueen aseman. Samoin puolueen ehdokas Muhammad Mursi nousi valtaan maan historian ensimmäisenä demokraattisesti valittuna presidenttinä.

Muslimiveljeskunnan poliittinen taitamattomuus kostautui nopeasti ja vuonna 2013 mielenosoitukset levisivät jälleen ympäri maata. Tilanteen kärjistyessä armeija puuttui tilanteeseen ja poikkeustilan julistamisen jälkeen presidentti pidätettiin ja muslimiveljeskunnan toiminta kiellettiin.

Maan johtoon tuli asevoimien ylipäällikkö Abdel Fattah al-Sisi. Hänet valittiin presidentiksi kesällä 2014. Monien mielestä Egyptissä palattiin ennen arabikevättä vallinneeseen tilanteeseen, sotilasvalta palasi entistä kovaotteisempana.

Andrei Sergejeff: Egyptin historia. Kleopatran ajasta arabikevääseen. 432 sivua. Gaudeamus Oy.

JARKKO KEMPPI

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)