Esimerkiksi Yhdysvalloissa jonkinlaiset taloudelliset sanktiot koskevat tänä päivänä yhteensä yli 30 maata. Etenkin vuoden 2001 terroristihyökkäykset johtivat pakotteiden voimakkaampaan ja myös tarkempaan käyttöön.
Suomalaiselle yrityksille ovat erityisesti tuttuja Venäjälle asetetut talouspakotteet. USA:ssa tuoreimmat sanktiot koskevat Turkin kahta ministeriä ja Irania. Sen lisäksi Yhdysvallat lisäsi Venäjän pakotteita elokuussa ja uhkaa tehdä niitä myöhemmin. Vanhimmat voimassa olevat sanktiot USA:ssa ovat olleet voimassa 60-luvulta alkaen, jolloin maa asetti Kuuban taloussaartoon.
USA on oppinut käyttämään talouspakotteita aikaisempaa tehokkaammin. Erityisesti maan asettamilla finanssisanktioilla on suoria vaikutuksia myös kolmansien maiden yrityksiin ja pankkeihin. Kansainvälisen pankkijärjestelmän kautta toimiminen on osoittautunut hyvin tehokkaaksi tavaksi rankaista kohdennetusti yksittäisiä henkilöitä tai yrityksiä.
USA on myös rankaisut voimakkaasti pakotteiden rikkomisesta. Ranskalainen BNP Paribas pankki maksoi vuonna 2014 vajaat 9 miljardia dollaria Sudanin, Iranin ja Kuuban pakotteiden rikkomisesta.
Taloudellisten pakotteiden aktiivinen käyttö on myös johtanut Yhdysvallat ja EU:n törmäyskurssille. Tuore näkemysero liittyy Iraniin. USA on juuri ottanut uudestaan käyttöön taloudelliset pakotteet, joista se luopui aiemmin EU:n kanssa liittyen Iranin kanssa tehtyyn ydinsopimukseen. Tästä sopimuksesta Yhdysvallat on nyt irtautunut. EU ei ole irtautunut sopimuksesta eikä ole ottanut pakotteita uudestaan käyttöön.
USA rajoittaa nyt voimakkaasti amerikkalaisten yritysten ja pankkien liiketoimintaa Iranin kanssa. EU ei tätä tee ja on ilmoittanut, että Iranin kanssa taloudellinen kanssakäynti jatkuu kuten ennenkin. USA:n pakotteet ulottuvat silti käytännössä myös eurooppalaisyrityksiin ja -pankkeihin. Useat eurooppalaiset yritykset ovat jo ilmoittautuneet vetäytyvän Iranista.
Irania koskevat taloudelliset pakotteet konkretisoivat, mikä ero on dollarilla ja eurolla. Käytännössä USA pystyy dollarin ainutlaatuisen aseman turvin määrittelemään pakotteita, jotka ohjaavat myös kolmansia maita.
Ero piilee dollarin ja euron erilaisessa roolissa maailmantaloudessa. Dollari on laajasti käytetty reservivaluutta, mitä euro taas ei ole. Dollari on paljon euroa käytetympi kansainvälisissä liiketoimissa. Ilman dollareita kansainvälinen yritys tai rahoituslaitos ei pysty käytännössä toimimaan maailmalla. Jos yksittäinen iso pankki menettää mahdollisuuden saada dollareita, sen on käytännössä mahdotonta toimia. Tämä uhka antaa Yhdysvaltojen viranomaisille valtaa suhteessa maan ulkopuolisiinkin pankkeihin.
Euro on globaalisti toiseksi tärkein valuutta maailmassa, mutta ero dollariin on suuri. Lisäksi euron osuus globaalista liike- ja finanssitransaktioista on viime vuosina pienentynyt.
Tilanne on EU:n kannalta haastava. Taloudellisten sanktioiden suhteen maanosamme on pitkälti vain otettava vastaan Washingtonissa tehtäviä linjauksia. Todellinen voima estää pakotteiden vaikutus eurooppalaisiin yrityksiin on pieni.
Ei ole myöskään odotettavissa, että tilanne olisi muuttumassa lähitulevaisuudessa. Reservivaluutan statuksen kannalta euroalue on vielä keskeneräinen. Eurosta ei ole haluttu aidosti rakentaa dollarin kaltaista tekijää maailmantalouteen, koska se vaatisi integraation syventämistä. Monen valtion, valtionvarainministeriön ja velanottajan euro ei vastaa USA:n dollaria.
Geopolitiikan kannalta tilanne on selkeä. Sekä sotilaallisesti että taloudellisesti USA on globaalinen vallan käyttäjä ja geopoliittinen tekijä. Eurooppa tulee selkeästi perässä, eikä ero USA:han tule helpolla olennaisesti pienentymään.
