Maailmankuulu historioitsija Anne Applebaum kuvaa uudessa kirjassaan ”Demokratian iltahämärä” osuvasti sitä kuinka 90-luvun alussa Berliinin muurin murtumisen, Itä-Euroopan vapautumisen ja Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen demokratian uskottiin voittavan koko maailmassa. Francis Fukuyama puhui jopa historian lopusta. Fukuyaman mukaan vuosituhansia kestänyt ideologioiden välinen taistelu on päättynyt ja voittajaksi on selviytynyt liberaali demokratia.
Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin tilanne on hyvin erilainen. Göteborgin yliopiston hallinnoiman laajan datan mukaan 2,5 miljardia ihmistä elää maissa, joissa demokratia on taantunut Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Tämä tulos saadaan, kun demokratian tilaa arvioidaan vaalien vapaudella, yksilön oikeuksilla ja tasa-arvon toteutumisella.
Suuri osa ihmisistä haluaa edelleen demokratiaa. Osa on valmiita taistelemaan demokratian puolesta uhraamalla oman uransa ja osa jopa riskeeraamalla oman terveytensä. Tätä on nähty viime aikoina erityisesti Hongkongissa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä. Liikkeellä ovat olleet erityisesti koulutetut nuoret. Hongkongissa on puolustettu ennen Kiinan valtaa vallinnutta demokratiaa, Valko-Venäjällä väärennettyjä presidentinvaalien tuloksia vastaan ja Venäjällä haettu oppositiolle todellista mahdollisuutta menestyä valtiollisissa vaaleissa.
Samaan aikaan lännessä on entistä vahvemmin noussut voimia, jotka yrittävät horjuttaa demokratiaa. Tämän prosessin huipentuma oli Donald Trumpin kannattajien hyökkäys USA:n kongressiin loppiaisena. Parasta aikaa USA:n senaatti selvittää virkasyytteen pohjalta Trumpin osuutta tapahtumiin. Kiistaton tosiasia on, että hyökkäyksen taustalla oli keskeisenä syynä se, että Trump demokratian pelisääntöjen vastaisesti kieltäytyi tunnustamasta vaalitappiotaan.
Donald Trumpin presidenttiys perustui hyvin selkeään ”me vastaan muut” -jakoon, jota hän tietoisesti kärjisti, koska uskoi sen olevan hänelle poliittisesti edullista. Näin epäilemättä olikin vuoden 2016 republikaanien esivaaleissa ja presidentinvaaleissa, jotka Trump voitti. Vuoden 2020 vaaleissa Trump sai 12 miljoonaa ääntä enemmän kuin 2016, mutta hänen kilpailijansa Joe Biden lisäsi demokraattien äänimäärää yli 15 miljoonalla äänellä. Kun presidentinvaaleissa monet äänestivät joko Trumpin puolesta tai häntä vastaan, niin lopputuloksesta voi lukea, että Trumpin sanoma sai miljoonia uusia äänestäjiä puolelleen, mutta samalla hän aktivoi vielä enemmän vastustajia liikkeelle. Populismi sai siis näpeilleen.
USA ei ole ainoa länsimaa, jossa demokratia on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Anne Applebaumin kirjassa kuvataan hyvin demokratian heikentymistä Puolassa ja Unkarissa, jossa ovat osittain esillä samat vaaliteemat kuin Trumpilla, mutta toimintatapa on tyystin erilainen. USA:n yli 200-vuotinen demokraattinen perinne ja instituutiot kestivät yhden Trumpin kauden, mutta uusissa demokratiat ovat hauraampia. Niissä on paljon helpompaa rajoittaa poliittisen opposition, oikeuslaitoksen, vapaan lehdistön, yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen toimintavapautta ja niin on myös tehty. Tämä tulee Suomessakin ymmärtää.
Francis Fukuyama ei ollut täysin väärässä. Historia on osoittanut, että liberaali demokratia on paras hallintojärjestelmä kansalaisten näkökulmasta; mitataan tuloksia sitten yksilön oikeuksilla, eliniän pituudella tai taloudellisella vauraudella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki kansalaiset olisivat tyytyväisiä. Jotkut purkavat tyytymättömyyttä omaan elämäntilanteeseensa kritiikkinä järjestelmää kohtaan. Tätäkin kritiikkiä on kuunneltava, erityisesti vaikeina aikoina. Demokratian horjuttamista ei kuitenkaan pidä hyväksyä, koska vaihtoehdot ovat kaikkein kannalta huonompia. Se tulee muistaa myös Suomessa.
