Brittiläinen Eurooppa-vastaisuuden määrä on kirjoittajan mukaan vakio. LEHTIKUVA / AFP Daniel Leal-Olivas

Heikki Niemeläinen: Britannia, Eurooppa, sama ongelma

Kirjoittajan mielestä muutos tulee selittää muutoksella.

Britannian kansan enemmistö äänesti eron puolesta vuonna 2016. Äänestyksen kohteena oli nykytilassa oleva Euroopan unioni. Nyt Euroopan unionin tulisi kuunnella äänestäjien tahtoa, muuttaa rakenteitaan ja kysyä uudestaan briteiltä: kelpaako tämä teille?

Jos tuo löydettävä Euroopan unionin rakenteiden muutos olisi hyväksi koko Euroopalle, häämöttäisi tarinalle onnellinen päätös. Tarinassa EU kuulee kansallisvaltion äänestäjiä, muuttuisi paremmaksi ja saisi uudestaan kansalaisten luottamuksen.

 

Ongelman tunnistaminen: maahanmuutto

Brittitutkimus on muodostanut uskottavan näkemyksen siitä, miten ratkaiseva määrä uutta Brexit-kannatusta muodostui. Selittäväksi tekijäksi ei kelpaa perinteinen brittiläinen Eurooppa-vastaisuus: sen määrä kun on vakio. Yhteiskunnallisia muutoksia ei voi selittää vakiolla. Muutos tulee selittää muutoksella.

Muutoksen juurisyy paikallistuu Euroopan unionin vuoden 2004 itälaajentumiseen. Tuolloin kahdeksan entistä itäblokin maata – Malta ja Kypros lisäksi – liittyivät unioniin. Unionin väestö lisääntyi yli 70 miljoonalla ihmisellä. Vapaan muuttoliikkeen käsittely astui kuvaan tässä vaiheessa.

Euroopan unionin vanhoista jäsenmaista kaikki paitsi kolme sulkivat rajansa uusien jäsenmaiden vapaalta liikkuvuudelta. Pisimpiä siirtymäaikoja sovelsivat Saksa ja Itävalta vuosina 2004 – 2011. Ranska sulki rajansa viideksi vuodeksi, Suomi kahdeksi.  Ainoat vapaaseen liikkuvuuteen välittömästi pitäytyneet maat olivat Britannia, Irlanti ja Ruotsi.

 

Brittien virhearvio vuonna 2004

Britannian parlamentti käsitteli itälaajentumisen vuonna 2003 tehdyn selvityksen perusteella. Selvityksessä Britanniaan tulevan maahanmuuton määräksi oli arvioitu 5 000 – 13 000 henkilöä. Arvio oli virheellinen. Toteutunut määrä vuoteen 2009 mennessä oli yli 1,1 miljoonaa.

Arviointivirheen taustalla oli virheellinen oletus. Britannia oletti muiden EU-maiden noudattavan työvoiman vapaata liikkuvuutta, jolloin muuttoliike olisi kohdistunut ensisijaisesti Manner-Euroopan maihin kuten Saksaan ja Ranskaan. Kun nuo maat sulkivat rajansa, kohdistui muuttoliike Britanniaan. Oletettu noin 10 000 muuttui yli 1,1 miljoonaksi muuttajaksi.

 

Sisäpolitiikan muutos Britanniassa

Vuodesta 2004 alkaneen muuttoliikkeen kohteena olevilla paikkakunnilla palkkakehitys heikentyi ja julkisten palvelujen käyttäjien määrä kasvoi. Muutos johti EU-kriittisen UKIP-puolueen kasvuun. UKIPin kasvu antoi lopulta konservatiivipuolueen pääministeri David Cameronille syyn järjestää kansanäänestyksen Britannian suhteesta Euroopan unioniin. Sen tuloksena syntyi nyt käsillä oleva Brexit-ongelma.

Britannian tutkimusjulkaisuissa kuultaa läpi pettymys Euroopan unioniin. Britanniaan muodostui maahanmuuton ongelma, kun Manner-Euroopan maat sulkivat rajojansa itälaajentumisen yhteydessä. Britannia ja Ruotsi eivät sulkeneet. Erityisesti Britannia kokee jääneensä nyt yksin – toimittuaan EU:n perusvapauksien mukaan. Britannian lehdistössä muuttoliikkeen ongelma on tiivistetty puolalainen putkimies – ilmiöksi. Varsinkin puolalaisen Euroopan-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin kannanotot ovat olleet varomattomia.

 

Yhteinen ongelma

Eurooppalaisessa keskustelussa korostuvat Lontoosta Pariisiin, Frankfurtiin ja muihin pääkaupunkiin siirtyvät pääkonttorit ja virastot. Vähälle huomiolle on jäänyt tulossa oleva maastamuutto. Britanniassa on nyt noin 1,9 miljoonaa valtaosaltaan entisen itäblokin maan EU-kansalaista. Heistä valtaosaa odottanee paluu takaisin Eurooppaan, mikäli Britannian ero toteutuu.

Miten Euroopan unioni jäsenmaineen käsittelisi tuon väestön siirtymän Brexitin yhteydessä – paluun Puolaan, Viroon, Latviaa ja niin edelleen? Tai siirtymän Frankfurtiin tai Pariisiin?

 

Schengen uuteen harkintaan

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku: unionin sisäisen vapaa liikkuvuus on ollut, on ja tullee jatkossakin olemaan ongelmia aiheuttava perusvapaus, mikäli se korotetaan ylivertaiseksi perusvapaudeksi. Ylivertaisuuden asemesta vapaan liikkuvuuden käyttö on syytä ottaa yhteiseen harkintaan tavalla, joka oli käytössä itälaajentumisen yhteydessä. Tilapäiset poikkeamat on perusteltua ottaa käyttöön, mikäli unionin perusoikeudet, perusarvot ja tavoitteet kokonaisuudessaan etenevät.  Unionin vakaus on niissä keskeinen.

Euroopan unionin kansallisvaltioiden oman edun mukaista on avata Schengen-sopimus maahanmuuton osalta ja tarjota Britannialle mukaantuloa muutettuun sopimukseen.

 

Heikki Niemeläinen

Heikki Niemeläinen

Heikki Niemeläinen on yhteiskuntatieteiden tohtori.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt