Brexit lähestyy päivä päivältä, eikä tilanne näytä erityisen hyvältä. Brittiparlamentti ei tiedä mitä se haluaa, eikä enemmistöä saada synnytettyä minkään ratkaisun taakse.
Kova Brexit näyttää entistä todennäköisemmältä, mutta toisaalta politiikassa mitä vain voi tapahtua.
Miten Britannian EU-ero sitten tapahtuukaan, sillä on merkittäviä vaikutuksia EU:n yhteiselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle.
Brexit ja EU:n puolustuspolitiikka
Heti alkuun täytyy todeta, että Brexit ei todellakaan ole ongelmaton myöskään puolustuspolitiikan saralla. Iso-Britannian armeija on Ranskan ohella Euroopan suorituskykyisin. EU:sta lähtee 66 miljoonaa kansalaista ja suuri sotilaallinen mahti.
On selvää, että Brexitin jälkeen EU:n sotilaallinen suorituskyky ja painoarvo vähenevät. Käytännössä Brexit näkyy esimerkiksi heikentyneenä kykynä suunnitella, valmistella ja toteuttaa erilaisia operaatioita. Lisäksi brittijoukot poistuvat EU:n taisteluosastoista ja heidät pitää korvata muilla joukoilla.
Naton kanssa kilpaileviin tai päällekkäisiin järjestelyihin Britannia on aina suhtautunut epäluuloisesti.
Brexit avaa kuitenkin myös mahdollisuuksia. Britit ovat perinteisesti luottaneet puolustusyhteistyössä transatlanttiseen liittoonsa Yhdysvaltojen kanssa. Naton kanssa kilpaileviin tai päällekkäisiin järjestelyihin Britannia on aina suhtautunut epäluuloisesti. Nyt EU:n puolustuspolitiikan kehittämisen tieltä poistuu sen suurin jarrumies.
EU27-maat sopivat puolustuspolitiikan kehittämisestä heti Britannian kansanäänestyksen jälkeisenä syksynä ja 17 ensimmäistä pysyvän rakenteellisen yhteistyön projektia pantiin alulle. Toisaalta Brexit avaa mahdollisuuden uuteen rooliin myös Britannialle. Se voi toimia neuvonantajana ja sparraajana EU:lle ilman, että sen täytyy itse sitoutua tiiviimpään yhteistyöhön.
EU:n puolustuspolitiikkaa kehitetään nyt monella tasolla, mutta kuinka pitkälle yhteinen varautuminen voidaan viedä?
EU-armeija – realismia vai toiveunta?
Ehdotukset EU:n yhteisen armeijan perustamisesta ovat nousseet jälleen esiin.
Ajatus sinänsä ei ole uusi, sillä se mainittiin jo Länsi-Euroopan Unionin edeltäjän Euroopan Puolustusyhteisön (European Defence Community, EDC) perustamisasiakirjassa 1952. Onkin täysin perusteltua, että Euroopan tulisi kantaa suurempi vastuu omasta puolustuksestaan.
Etenkin Suomelle Naton ulkopuolisena maana EU:n yhteinen puolustus toisi lisää valmiuksia. Runko yhteiselle armeijalle on jo olemassa kansallisten asevoimien muodossa. Olennaista olisi varmistaa joukkojen, materiaalien sekä ase- ja johtamisjärjestelmien yhteensopivuus. Yhteiseen armeijaan sisältyy kuitenkin myös riskejä. Yhdysvalloilla on elintärkeä rooli Euroopan puolustamisessa, eikä sitä pidä sulkea ulos.
Pienten jäsenmaiden on myös aktiivisesti osallistuttava yhteisen armeijan rakentamiseen, ettei siitä synny ranskalais-saksalaista armeijaa vaan aidosti eurooppalainen ratkaisu.
Etenkin Suomelle Naton ulkopuolisena maana EU:n yhteinen puolustus toisi lisää valmiuksia.
