Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz toteaa tuoreimmassa BenTV:n jaksossa, että ne, jotka eivät halua puhua suomettumisesta ja 1970-luvusta, väittävät koko Suomen sodanjälkeistä historiaa suomettumiseksi.
Tällöin suomettuminen voidaan varsinkin lopputuloksen valossa esittää harhaanjohtavasti hienona selviytymis- ja menestymistarinana.
– Minä tarkoitan suomettumisella ennen kaikkea sitä aikaa tuosta 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun loppupuolelle, jolloin suomalaiset poliitikot, media, tiedemiehet ja kulttuuriväki, koko yhteiskunta laajasti ottaen antoi vapaaehtoisesti yhä enemmän valtaa Neuvostoliitolle Suomen sisäisissä asioissa. Vapaaehtoisesti, koska he kilvoittelivat siitä, kuka on Neuvostoliiton ylin ystävä ja käyttivät tätä niin sanottua neuvostokorttia, Ben Zyskowicz sanoo.
Ben Zyskowicz huomauttaa, että 1950-luvulla Suomi ei ollut suomettunut.
– Päinvastoin. 1950-luvun lopulla sosiaalidemokraattien puoluesihteeri sanoi, että neuvostokommunismi perustuu diktatuurille. Kuka demaripoliitikko sanoi samaa 1970-luvulla? Kuka kepupoliitikko sanoi samaa 1970-luvulla? Kuka kokoomuspoliitikko sanoi samaa 1970-luvulla? No, ehkä [Tuure] Junnila ja [Pentti] Mäki-Hakola, mutta heitä katsottiinkin puolueessa karsaasti.
Zyskowicz muistuttaa saaneensa sapiskaa vuonna 1981 käyttäessään ystävyyden ylistämisestä ja neuvostokortilla pelaamisesta nimitystä ”itsesuomettuminen”. Hänen mukaansa tilanne on nyt toinen.
– Jos me olisimme samalla tavalla syvällä suomettumisessa kuin silloin, kukaan poliitikko ei arvostelisi Venäjän toimintaa Ukrainan suunnalla, ei ainakaan kukaan valtavirran politiikalle. Poliitikot antaisivat vahvan tukensa Venäjän toiminnalle ja vahvan tuomionsa Naton ja Yhdysvaltojen aggressiivisuudelle. Samoin mediassa yksikään pääkirjoitus ei tuomitsisi Venäjän toimintaa ja osa mediasta tukisi taas tukisi sitä vahvasti.
