Valtiot ovat pitkään neuvotelleet asiasta YK:n välityksellä, maailmanjärjestön kansainvälisen merioikeussopimuksen alaisessa PCA-sovitteluelimessä (Permanent Court of Arbitration). Sopimuksen yksityiskohdat on määrä julkistaa lokakuussa, mutta kiistan osapuolien mukaan kaikista keskeisistä asioista on löytynyt yhteisymmärrys.
Australiaa on kansainvälisesti ja maan sisällä arvosteltu siitä, että se käytti juuri itsenäistyneen Itä-Timorin heikkoa asemaa hyväksi sopiessaan lähes kokonaan Itä-Timorille kuuluvan merialueen öljyn ja kaasun hyödyntämisestä fifty-fifty -periaatteella vuosituhannen alussa.
Kun Australia 1970-luvun lopussa tuki Indonesian armeijan suorittamaa Itä-Timorin veristä miehitystä, se sai tehtyä itselleen vielä edullisemman sopimuksen Timorin meren luonnonvarojen käytöstä.
Vuonna 2014 Itä-Timor haastoi Australian asiasta Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, minkä jälkeen Australia suostui aiemman sopimuksen mitätöintiin. Asiaan vaikutti myös julki tullut tieto siitä, että maan tiedustelupalvelun agentit olivat asentaneet kuuntelulaitteet Itä-Timorin hallituksen neuvottelutiloihin.
Sopimuksen syntyminen merkinnee sitä, ettei Itä-Timor ole saanut kaikkia vaatimuksiaan hyväksytyksi, ja ilmeisesti Australiallekin jää jokin osa kaasusta ja öljystä saatavista rojalteista.
Hyödynnettävän merialueen kokonaisarvon on laskettu olevan noin 40 miljardia dollaria. Sopimus on taloudellisesti erittäin tärkeä Itä-Timorille, joka kattaa vuosittaisesta budjetista noin 90 prosenttia Timorin meren luonnonvarojen hyödyntämisestä saatavilla tuloilla. Niiden virran on arvioitu loppuvan jo ensi vuosikymmenellä.
Nyt saavutettu sopimus tuo noin 1,2 miljardin dollarin vuosibudjetilla elävälle maalle lisäaikaa taloutensa sopeuttamiseksi kaasun ja öljyn loppumisen jälkeiseen aikaan. Australialle taloudellista hyötyä merkittävämpää on se, että sen Indonesian kanssa sopimia merirajoja tuskin neuvotellaan enää uudelleen.
Sorvaamista on yhä
Sopimuksen hyväksymisen jälkeen Australia pääsee myös normalisoimaan suhteensa strategisesti tärkeiden merireittien varrella sijaitsevaan pieneen naapuriinsa. Maailmanjärjestö YK:lle sopimus on osoitus sen toimintakyvystä ja kansainväliseen merioikeuteen kuuluvien prosessien toimivuudesta.
Sovun julkistamisen yhteydessä ei saatu vielä tietoa siitä, missä Greater Sunrise -alueella hyödynnettävät mittavat kaasuesiintymät prosessoidaan. Itä-Timor on vaatinut putkien johtamista maaperälleen, Australia taas omalle maaperälleen. Alueella operoiva Woodside -yhtiö puolestaan on esittänyt ns. kelluvaa ratkaisua.
Itä-Timorin delegaatiota Kööpenhaminassa käydyissä neuvotteluissa johti maan itsenäisyyssankari ja toiseksi suurimman CNTRT-puolueen johtaja Xanana Gusmao.
Maassa käytiin heinäkuussa parlamenttivaalit, joissa Gusmaon puolue jäi niukasti toiseksi. Uuden hallituksen muodostaminen on viivästynyt, kun suurin puolue Fretilin ei ole onnistunut luomaan koalitiota pienempien puolueiden kanssa.
Gusmaon paluun pääkaupunki Diliin odotettiin jouduttavan hallitusneuvotteluja. Uudeksi pääministeriksi noussee Fretilin-puolueen johtaja Mari Alkatiri.
Sopimus herättänee myös kansainvälistä keskustelua siitä, miten Kiinan ja sen pienempien naapurien olisi sovittava kiistansa Etelä-Kiinan meren rajoista.
Toimittaja: Kalle Sysikaski
