Yksi tunnetuimmista Saksan keskitysleireiltä selvinneistä henkilöistä Eva Mozes Kor ja kirjailija Lisa Rojany Buccieri kirjoittivat teoksen Auschwitzin kaksosista. Kor ei ehtinyt nähdä teoksen julkaisemista, sillä hän kuoli vuonna 2019.
Romanian Transylvaniasta kotoisin ollut Korin juutalaisperhe kuljetettiin keväällä 1944 junalla Auschwitzin keskitysleirille. Asemalaiturilla vartija huomasi noin 10-vuotiaan Evan ja hänen identtisen kaksosensa Miriamin ja heidät erotettiin vanhemmistaan.
Sisarukset vietiin kaksosille tarkoitettuun parakkiin ja siitä lähtien tytöt olivat tohtori, ”Kuolemanenkeli” Josef Mengelen tutkimuskohteita. Kaksosilla oli joitakin pieniä erioikeuksia, he saivat pitää omat vaatteensa ja hiuksia ei ajeltu kokonaan pois. Lisäksi he saivat käydä suihkussa kerran viikossa.
Jo ensimmäisinä päivinä Eva kohtasi leirin karun arjen. Mennessään yöllä parakin käymälään hän huomasi saastaisella lattialla lojumassa kolmen alastoman lapsen ruumiit. Pian selvisi, että yöllä kuolemantapauksen sattuessa kukaan ei nukkunut ruumiin kanssa, vaan se siirrettiin käymälään ja eloonjääneet ottivat kuolleen vaatteet itselleen. Aamulla ruumiit kerättiin pois.
Mengelen lapset
Mengele saapui joka päivä nimenhuudon jälkeen tarkastamaan kaksosten parakin, ja hän kutsui usein heitä hymyillen omiksi lapsikseen. Jotkut lapsista pitivät aidosti tohtorista ja kutsuivat häntä Mengele-sedäksi.
Eva muisti ensimmäisen kohtaamisensa Mengelen kanssa. Tytön huomio kiinnittyi miehen komeaan ulkomuotoon, hän oli kuin filmitähti. Tohtori astui sisään parakkiin tyylikkäässä SS-univormussaan, saappaat kiilsivät ja hänellä oli valkoiset hansikkaat ja komentajasauva kädessään.
Juuri tuolla sauvalla hän erotteli juna-asemalla ihmisiä kaasukammioon tai leirille. Mengelellä oli tarkastuskierroksilla aina vähintään kahdeksan hengen seurue apulaisia mukanaan.
Mengelen lapsina eläminen tarkoitti käytännössä sitä, että niin kauan kuin tohtori tarvitsi kaksosia kokeisiinsa, kukaan ei voinut tehdä heille mitään pahaa. Tämän Eva huomasi jäätyään kiinni leirin keittiössä perunavarkaudesta.
Normaalitapauksessa hänet olisi viety saman tien hirttolavalle, mutta nyt ainoana seurauksena olivat keittäjän ankarat moitteet. Siitä lähtien ruoan varastaminen oli vähemmän riskialtista, koska kiinnijääminen ei merkinnyt enää kuolemantuomiota.
Raakoja ”tutkimuksia”
Etuoikeuksista huolimatta kaksosten elämä ei ollut helppoa. Kolmena päivänä viikossa lapsille tehtiin laboratoriossa perusteellisia tutkimuksia. Kolmena muuna päivänä verinäytteitä otettiin joskus niin paljon, että Eva ihmetteli, miten hän selvisi niistä hengissä.
Tietenkään lapsille ei kerrottu kokeiden tarkoituksia, vasta vuosikymmeniä myöhemmin uhrit saivat niistä joitain tiedonmurusia. Kokeiden yhtenä tavoitteena oli tutkia luonnollisia poikkeamia ja keksiä kuinka saksalaisten syntyvyyttä saataisiin kasvatettua.
Tutkimukset olivat todella raskaita ja ahdistavia, mutta niiden ansiosta kaksoset selvisivät hengissä. Esimerkiksi yhden korvalehden tutkimiseen saattoi mennä kolmesta neljään tuntia. Joka kerta, kun lääkärit mittasivat Evaa, he tekivät saman myös Miriamille nähdäkseen, millä tavalla he olivat samanlaisia ja missä oli poikkeamia. Kuvaaja otti valokuvia, taiteilija piirsi luonnoksia ja teknikot ottivat röntgenkuvia.
Mengele tartutti joihinkin kaksosiin tulirokon kaltaisia hengenvaarallisia tauteja ja antoi joillekin heistä erilaisia ruiskeita nähdäkseen, paransivatko ne taudin. Joillakin pistoksilla taas yritettiin muuttaa uhrien silmien väri. Eva sai pistoksen ja aine teki hänet hyvin sairaaksi, kyseessä saattoi olla beriberi tai pilkkukuume.
Tarkoituksena oli selvästi tappaa hänet, koska hoitajat eivät antaneet hänelle vettä tai ruokaa, ainoastaan mittasivat säännöllisesti kuumeen. Eva itse kuuli Mengelen toteavan huvittuneena apulaisilleen: ”Sääli, niin nuori ja vain kaksi viikkoa elinaikaa.”
Vastoin kaikkia odotuksia Eva selviytyi ja hänet siirrettiin takaisin kaksosten parakkiin. Jos Eva olisi kuollut sairastuvassa, Miriam olisi kiidätetty laboratorioon ja surmattu sydämeen pistetyllä kloroformiruiskeella.
Kaksosille olisi tehty samanaikaiset ruumiinavaukset, ja sairauden vaurioittamia elimiä olisi verrattu Miriamin vastaaviin terveisiin elimiin. Jos niistä olisi löytynyt jotain tieteellisesti mielenkiintoista, Mengele olisi tutkinut ne ja lähettänyt näytteet Berliinin antropologiseen instituuttiin.
Silminnäkijätodistajien mukaan tohtori Mengele oli käynyt tammikuun puolivälissä vuonna 1945 viimeistä kertaa laboratoriossa, jossa kaksosia oli tutkittu lukemattomia kertoja. Tohtori oli ottanut mukaansa laatikoittain papereita, joissa oli tiedot niistä noin 3[nbsp]000 kaksosesta, joille hän oli suorittanut kokeita.
Samoihin aikoihin leiriä alettiin tyhjentää, mutta Eva ja Miriam onnistuivat monien muiden vankien tavoin piiloutumaan ja odottamaan neuvostosotilaiden saapumista.
Eva Mozes Kor & Lisa Rojany Buccieri: Auschwitzin kaksoset. 222 sivua. Suomennos Sirpa Saari. Minerva kustannus Oy.
Jarkko Kemppi
