Sotatieteiden maisteri Atte Kaleva on jihadismin tutkija, kapteeni evp ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. Jemenin panttivankeudesta tunnetuksi tulleen Atte Kalevan teos Jihad ja terrori (Otava) julkaistaan torstaina.
Kirja on yleiskatsaus jihadismin historiaan ja terroristiorganisaatioiden kehitykseen. Kaleva kysyy myös, mitä Isisin kalifaatin kukistumisesta seuraa.
Suomen osalta kirjassa viitataan suojelupoliisin helmikuussa antamaan tietoon, jonka mukaan maassa on noin 350 poliisin seurannassa olevaa terrorismintorjunnan kohdehenkilöä.
– Syyrian ja Irakin taistelualueille jihadististen äärijärjestöjen riveihin on matkustanut taistelemaan 80-90 henkilöä, joista noin 20 on jo palannut takaisin ja suunnilleen saman verran menehtynyt taistelualueella. Tähän lukuun lasketaan mukaan vain sellaiset henkilöt, jotka lähtiessään muodostavat uhan kansalliselle turvallisuudelle.
– Luku on Suomen muslimivähemmistön kokoon suhteutettuna kansainvälisesti melko korkea. Suojelupoliisi arvioi, että jihadistisessa tarkoituksessa matkalle haluavia on enemmän kuin varsinaisia lähtijöitä, joita tuskin heitäkään on täysin kattavasti pystytty tunnistamaan, Atte Kaleva toteaa kirjassa.
Korkeaa lukua selittää osaltaan myös Suomeen suuntautunut turvapaikanhakijoiden määrän huomattava kasvu.
– Se ei kuitenkaan yksinään riitä vastaamaan kysymykseen siitä, miksi juuri Suomen muslimivähemmistön joukossa lähtijöitä on suhteessa enemmän kuin valtaosassa länsimaita.
Kalifaatin perustaminen vaikutti fundamentalistisesti islamiin suhtautuviin salafisti-muslimeihin Atte Kalevan mukaan syvästi, ja useat heistä kokivat velvollisuudekseen kalifaatin tukemisen.
– Toki osa lähti sotaan poliittisista syistä kaataakseen Syyriaa diktatorisin ottein johtaneen Bashar al-Assadin hallinnon. Mukana oli luonnollisesti myös aimo annos seikkailunhalua, aivan kuten Afganistaniin jihadiin lähteneillä saudinuorukaisilla 1980-luvun lopulla. Useimmilla kyse oli kaikkien näiden syiden sekoituksesta.
Turun elokuisen joukkopuukottajan Abderrahman Bouananen tausta sopii Kalevan mukaan hyvin tyypilliseen radikalisoituneen musliminuorukaisen profiiliin.
– Kokemukset syrjityksi tulemisesta tai rasistisesta käytöksestä ovat radikalisoituneilla yleisiä, ja huomattavan usealla on ollut ongelmia lain ja virkavallan kanssa ennen uskonnollisen herätyksen kokemista. Yleensä radikalisoituminen Suomessa tapahtuu samoin kuin muuallakin läntisessä maailmassa alhaalta ylös -tyylisesti ilman varsinaista radikalisoivaa tahoa.
– On tärkeää ymmärtää, että radikalisoitumisprosessissa oleva muslimi ei koe suomalaisia yhteiskunnallisia instituutioita auktoriteeteiksi, vaan hän mieltää ne osaksi hurskaita muslimeja sortavaa vääräuskoista hallintokoneistoa.
Tämän vuoksi on Kalevan mielestä ehdottoman tärkeää, että muslimiyhteisöt tuomitsevat keskuudessaan väkivaltaisen jihadin kaikissa muodoissaan, eivätkä osoita vähimmässäkään määrin sosiaalista hyväksyntää jihadistisia ajatuksia esittävälle jäsenelleen.
– Suojelupoliisin arvion mukaan terrorismin torjunnan kohdehenkilömäärä tulee lähivuosina entisestään kasvamaan ja jihadistinen yhteisö vakiinnuttaa paikkansa osana suomalaista ääri-islamistista kenttää. Suomalaisten jihadistien kytkökset kansainvälisiin terroristisoluihin tiivistyvät, kun Isis muuttuu aluettaan hallitsevasta kalifaattivaltiosta hajanaiseksi ja löyhäksi ideologiseksi verkostoksi.
Hänen mukaansa Syyriassa ja Irakissa kalifaatin riveissä radikalisoitunut sukupolvi vaikuttaa globaalissa jihad-liikkeessä vielä 10–15 vuoden ajan. Myös Suomessa.
– Tämä tarkoittaa sitä, että jihadistisen terrorismin muodostama uhka maassamme tulee vielä lähivuosina kasvamaan, Atte Kaleva toteaa.
– Ontoksi käynyt hokema siitä, ettei pelolle pidä antaa valtaa ei saa tarkoittaa sitä, että mitään ei tehdä. Pelon tunne on täysin luonnollinen ja ymmärrettävä, mutta jihadistista terroria vastaan kohdennettujen toimien on tehotakseen kuitenkin oltava tarkkaan harkittuja. Uhkaan varautumisessa on ensiarvoisen tärkeää tuntea jihadistisen ideologian perusteet ja ajattelun logiikka. Lisäksi on tärkeää tunnistaa ne tekijät, jotka altistavat yksilön liittymään jihadistisen radikalisoitumisen polulle.
