Kirjoittajan mukaan asiantuntijoiden erimielisyys käy vakavaksi, kun se koskee koko kansakuntaa. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Eero Iloniemi: Asiantuntija ei ole ratkaisu

Keskustelu maskeista osoittaa asiantuntijavetoisen politiikan hauraan pohjan.

Ylen aamutelevisiossa käytiin 4.6.2020 merkittävä poliittinen keskustelu, joskaan juuri kukaan ei keskellä koronakriisiä sitä edes huomannut. Tässä keskustelussa panokset olivat korkeat ja konkreettiset niin itse keskustelijoille, kuin suomalaiselle yhteiskuntamallille ja kansalaisille. Kun näin merkittävä ja syvällinen keskustelu pureutuu politiikanteon ytimeen, on selvää, etteivät keskustelijat olleet poliitikkoja.

Aamutelevisiossa keskusteltiin siitä, onko kasvosuojaimista hyötyä vai ei. Keskustelijoiden nimillä ei tässä tapauksessa ole merkitystä, riittää kun toteamme molempien olleen tieteellisesti päteviä asiantuntijoita, siksihän heidät oli kutsuttu paikalle.

Keskustelija A edusti kantaa, ettei kasvosuojista ole hyötyä, B taas piti niitä hyvinkin hyödyllisinä. Erimieliset asiantuntijat ovat tieteen maailman arkea, mutta kun tuo erimielisyys koskee koko kansakuntaa ravisuttavaa asiaa, nousevat panokset toiseen sfääriin.

Jos noudatamme A:n näkemystä ja hän on väärässä, mielipide voi johtaa kymmenien, jopa satojen ihmisten kuolemaan. Jos taas seuraamme B:n mahdollista väärää näkemystä, se voi aiheuttaa ahdistusta miljoonille ja johtaa miljoonien tai jopa miljardien eurojen turhiin tappioihin. Miten vääräksi osoittautuva taho lopulta kantaa vastuunsa, jää vielä nähtäväksi.

Meille muille keskustelussa oli taloudellisen toimeentulon ja terveyden lisäksi panoksena demokratian tulevaisuus. Suomessa on jo pitkään poliittisen eliitin keskuudessa ollut vallalla edustuksellisuuden kyseenalaistava eetos. Monille poliitikoille uran huippu ei suinkaan ole ministeriys vaan pääsy korkeaksi virkamieheksi. Ylin virkamieskunta niin valtio- kuin maakuntatasolla on tupullaan entisiä huippupoliitikoita. Koska poliitikot ovat vaikuttamisen asiantuntijoita, tuo valinta kertoo paljon siitä, missä asioihin oikeasti vaikutetaan.

Ainakin yksi poliittinen puolue (vihreät) uskoo vakaasti siihen, että meidän tulisi luottaa asiantuntijoihin eikä kansalaisiin, kun päätämme kansakunnan kohtalosta. Ilmastonmuutoskeskustelussa vedotaan jatkuvasti siihen, että tiedeyhteisö on kantansa muodostanut, eikä valistumattomien kansalaisten pitäisi asiaan enää mielipiteinensä sotkeutua. Tosin vihreätkin valikoivat asiantuntijansa. Samat tahot, jotka vaativat noudattamaan tiedeyhteisön kantaa ilmastonmuutoksessa, sivuuttavat sen kannan GMO-ruoasta.

Kasvosuojainkeskustelu osoittaa, kuinka hauraalla pohjalla ajatus asiantuntijavetoisesta politiikasta on. Asiantuntijat ovat suositelleet milloin vammaisten sterilointia, yhteenlaskun korvaamista joukko-opilla, päivittäistä punaviinilasillista ja kananmunan syömisen lopettamista tai aloittamista. Erehtyviä asiantuntijoita ohjaavat samat intohimot, kuin meitä muita.

Veikkaan että iso syy A:n ja B:n erimielisyyteen kasvosuojaimista johtui siitä, että he edustivat eri sukupolvia. A:n sukupolven maailmankuvaan kuluu ajatus pidättäytyä rasittamasta kanssaihmisiä muilla kuin välttämättömillä toimilla, B:n sukupolvessa monet painottavat toimintaa osittain sen itsensä takia, yhteiskuntaa yhdistävänä voimana. Niin tai näin, yhteiskuntaa ei voi johtaa deduktiivisesti eikä reduktiivisesti. Tieteellinen maailmankuva on toki maailmankuva, mutta sen tiede on valikoivaa.

Voin tietysti olla väärässä, mutta niin on jompikumpi yllä mainituista asiantuntijoistakin.

Eero Iloniemi

Eero Iloniemi

Eero Iloniemi on yhteiskuntasuhdekonsultti viestintätoimisto Manifestossa.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt