Uusimman gallupin mukaan – kauhistus!- perussuomalaisten nousukiito sen kun vain jatkuu. Politiikan korppikotkat, eli toimittajat, ovat jo ehtineet analysoida syitä. Ja kuten niin usein aiemmin, syynä on perussuomalaisten ja implisiittisesti siten myös muidenkin suomalaisten rasismi. Yleisin ”analyysi”-kommentti kun on se, että puolue on systemaattisesti toitottanut yhtä asiaa, maahanmuuttovastaisuutta.
Väitän, että perussuomalaisten suosio ei perustu kasvavaan muukalaisvihaan, vaan siihen mitä tuo varautuneisuus maahanmuuttoon laajemmin symboloi, nimittäin kansallismielistä konservatismia.
Suomessa yleensä ja kokoomuksessa erityisesti on viime vuosikymmenet eletty sosiaali- ja talousliberaalien kulta-aikaa. Tähän ajatteluun kuului luja usko markkinoihin, jonka huippu nähtiin edellisen hallituksen yksityistämis- ja markkinoiden avaamistoimina ja ajoittain se on ilmennyt lähes yltiömielisenä EU-intoiluna. Sen vastapainona kansallismielinen konservatismi on toppuutellut molempia.
Vaikka liberaali oikeisto ja vasemmisto ovat olleet talousasioista etupäässä erimielisiä, heitä on yhdistänyt kriittinen suhtautuminen arvopohjaiseen konservatismiin. Jyrki Kataisen noustua kokoomuksen johtajaksi puolueen liberaalisiiven innokkaimmat halusivat puhdistaa puolueen koti-, kirkko- ja isänmaa -porukasta. Puhdistus olisi helpottanut sixpack -hallituksen ”oikein ajattelevien” koalitiota, joka huipentui uuteen avioliittolakiin 2014. Puhdistus ei onnistunut, osittain siksi, että sen paremmin Katainen kuin hänen seuraajansa Alexander Stubb eivät ottaneet asiaa omakseen, joskin konservatiivit kyllä tietoisesti tai tiedostamatta paljolti vaiennettiin puolueen sisällä Petteri Orpon puheenjohtajuuteen asti.
Liberaalien olisi hyvä muistaa, että kaikki konservatismi ei ole uppiniskaista nurkkakuntaisuutta. On kiistatta totta, että konservatiiveille on aina tuottanut liberaaleja enemmän vaikeuksia pukea filosofiaansa sanoiksi, mutta se ei tarkoita, että he olisivat aina väärässä. Kehitys ei aina ole lineaarista tai determinististä; moottoripyörä keksittiin ennen rullalautaa. Kulttuurirelativismiin uskovia eri mieltä olevia muistuttaisin Turkin EU- jäsenyyshankkeesta.
Ei siitä ole kuin viisi vuotta, kun Turkin EU-jäsenyyden vastustaminen oli liberaalien mielestä vain huonosti naamioitua rasismia. Konservatiivit tunsivat, että arvot törmäisivät. Liberaalit tiesivät, että integraatio on välttämätöntä. Miten on nyt. Turkin jäsenyyden kannattajien piiristä ei ole tullut yhtä ainutta mea culpa!- tunnustusta. Eliitin lähihistorian suurin arvopohjainen virhearvio on lakaistu itämaisen maton alle.
Sama likinäköisyys toistuu kotimaassa. Jeesuksen mukaan kamelin on helpompi läpäistä neulansilmä kuin rikkaan päästä taivaaseen, mutta uskovaiset soittavat ovikelloja Kontulassa eivätkä Kaivopuistossa. Farisealainen eliitti saarnaa kansalle monikulttuurisuuden iloista sekä monimuotoisen avioliiton ja yksinhuoltajuuden vapauttavista vaikutuksista ja elää itse perinteisissä heteroliitoissa vitivalkoisissa naapurustoissa. Rahvaan pitäisi tajuta, että sen eläke-etuja on leikattava, mutta perintövero on poistettava. Bensaveroa voi ilmastosyistä hyvin nostaa, pääsehän lentokentälle nykyään kätevästi junalla.
Perussuomalaisten suosio ei kerro minkään yksittäisen poliittisen linjauksen suosiosta, vaan paljastaa, että Suomi on arvoiltaan yhä paljon konservatiivisempi kuin poliittinen eliitti ja valtamedia tahtovat myöntää. Veikkaan, että jos perussuomalaisten, kokoomuksen, keskustan, kristillisdemokraattien, RKP:n, demareiden ja jopa vasemmistoliiton arvokonservatiivit lasketaan yhteen, saataisiin enemmistöhallitus.
Onneksi meillä on korporatismiin tukeutuva edustuksellinen demokratia, joka estää moisen hullutuksen.
