Eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle, sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ja tarkastusvaliokunnalle viime viikolla jättämässään muistiossa valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki toteaa sote-uudistuksen säästöpotentiaalin olevan 4,6 miljardia euroa.
Muistion mukaan pääosa säästöpotentiaalista liittyy ”tiedon ja teknologian käyttöön”. Muistiossa ”sote-järjestämisen ja palveluintegraation” säästöpotentiaaliksi arvioidaan 600 miljoonaa euroa ja valinnanvapauden
säästöpotentiaaliksi nolla euroa.
Arviointineuvosto huomauttaa, että muistiossa ei esitetä arviota sote-uudistuksen vaikutuksista, vaan puhutaan ainoastaan potentiaalista eli mahdollisista kustannussäästöistä. Varsinainen kustannussäästö syntyy muistion mukaan maakuntien menokehysten avulla.
– Maakunnilla ei ole verotusoikeutta vaan niiden koko rahoitus tulee valtion budjetista. Menokehys asettaa valtion rahoitusosuudelle ylärajan, jota säätelemällä voidaan periaatteessa vaikuttaa suoraan maakuntien sote-menojen tasoon, neuvosto toteaa.
Aikaisemmissa lausunnoissaan sekä arviointineuvoston vuosiraportissa neuvosto on todennut, että hallituksen esityksistä ei käy ilmi, miten sote-uudistusta koskevaan kolmen miljardin säästötavoitteeseen on päädytty.
Neuvoston mukaan esityksistä ei myöskään selviä, miten tavoiteltuihin säästöihin päästään eikä tuoda esiin mekanismeja, joilla esitys parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuutta niin, että säästötavoite ei vaaranna palveluiden laatua tai saatavuutta.
Aikaisemmissa lausunnoissaan talouspolitiikan arviointineuvosto on myös kiinnittänyt huomiota riskeihin, joita valinnanvapauden käyttöönottoon liittyy julkisen sektorin kustannusten kannalta erityisesti liittyen muun muassa työterveyshuollon asiakkaisiin, uudistuksen jälkeiseen markkinarakenteeseen, kapitaatiomallin yksityiskohtiin sekä mahdollisten tehokkuushyötyjen siirtymiseen yksityisen sektorin yritysten voitoista julkisen sektorin säästöiksi.
Keskenään vastakkaisia tavoitteita
Arviointineuvosto toteaa, että valtiovarainministeriön 16. toukokuuta päivätty muistio ei tuo näihin kysymyksiin lisävalaistusta.
Tammikuisessa vuosiraportissaan arviointineuvosto toteaa, että sote-palvelujen siirto kunnilta maakunnille – ja sosiaali- ja terveysmenojen tuominen tällä tavalla kehysmenettelyn piiriin – on periaatteessa tehokas tapa rajoittaa sote-menojen kasvua, jos maakuntien menokehyksistä pidetään kiinni.
Arviointineuvosto kuitenkin huomauttaa, että terveyspalvelujen saatavuuden parantaminen ja kustannusten hillintä ovat keskenään vastakkaisia tavoitteita, ja että mikäli sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuus ei tavoitellulla tavalla kasva, tästä seuraa joko menokehysten rikkoutuminen, hoidon tason lasku tai muiden julkisten menojen leikkaus.
Neuvosto toteaa, että Hetemäen muistion keskeinen argumentti on, että tarvevakioiduissa terveydenhuoltomenoissa on merkittäviä eroja eri alueiden välillä ja että esimerkiksi Etelä-Karjalan Eksote-alueen tarvevakioidut menot ovat keskimääräistä alhaisemmat.
– Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että sote-uudistuksen avulla keskimääräiset menot laskisivat esimerkiksi Eksote-alueen tasolle.
Yhteenvetona arviointineuvosto toteaa, että valtiovarainministeriön muistio ei tuota uskottavaa arviota sote-uudistuksen vaikutuksesta julkisiin menoihin.
– Muistiossa sekoittuvat uudistuksen tavoitteet ja uudistuksen vaikutuksia koskevat arviot.
Niin ikään arviointineuvosto pitää erityisesti muistiossa esitettyä arviota tiedon ja teknologian käytöstä saatavan säästöpotentiaalin suuruusluokasta perusteluiltaan puutteellisina.
– Sote-uudistuksen lopullinen vaikutus kustannuksiin voi esitettyjen arvioiden perusteella olla yhtä hyvin positiivinen kuin negatiivinen. Koska sote-uudistuksen kustannusvaikutuksia ei pystytä tällä hetkellä käytettävissä olevan informaation perusteella luotettavasti arvioimaan, pitää uudistuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä päättää muilla kriteereillä kuin uudistuksen mahdollisilla vaikutuksilla julkisen sektorin kustannuksiin, neuvosto toteaa.
Jos uudistus halutaan tehdä niin, että myös kustannuksia voidaan uskottavasti arvioida, on uudistus neuvoston mielestä syytä toteuttaa aluksi vain rajatulla alueella muutamassa maakunnassa.
– Keräämällä tällaisilta pilottialueilta ja meneillään olevista valinnanvapauskokeiluista riittävästi aineistoa ja analysoimalla tämä aineisto huolellisesti, voidaan uudistuksia koskevat päätökset tehdä parempaan, myös kustannusvaikutuksia koskevaan, informaatioon perustuen.
Talouspolitiikan arviointineuvoston mandaattiin ei kuulu ottaa kantaa sote-lakien hyväksymiseen tai hylkäämiseen. Arviointineuvostoa koskevan asetuksen mukaan kuitenkin yksi sen tehtävistä on ”arvioida talouspolitiikan valmistelussa käytettyjen ennuste- ja arviointimenetelmien laatua”.
