Euroopan unionin puolustusulottuvuuden vahvistuminen on Yhdysvaltain näkökulmasta myönteinen asia, jos EU:n jäsenmaat ovat sen myötä valmiita panostamaan aiempaa enemmän omaan puolustukseensa, amerikkalaisen ajatushautomon tuoreessa arviossa todetaan.
German Marshall Fundin (GMF) julkaisema arvio kuitenkin varoittaa EU-johtajia eurooppalaisen puolustuksen katteettoman paisuttelun epätoivottavista seurauksista.
– Euroopan aiempaa suurempaa vastuunottoa omasta turvallisuudestaan ja puolustuksestaan on pidetty laajasti tervetulleena Washingtonissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suureelliset puheet EU-puolustuksesta, kuten Jean-Claude Junckerin lausunnot EU-armeijasta ja toistuvat viittaukset strategisen autonomian tarpeeseen, olisivat hyödyllistä retoriikkaa, arvion GMF:lle laatinut Carnegie Endowment -ajatushautomon Eurooppa-ohjelman johtaja Erik Brattberg sanoo.
Jos syntyy vaikutelma, että EU-puolustusta oltaisiin rakentamassa vastareaktiona presidentti Donald Trumpin ja USA:n politiikalle, Trumpin hallinto voisi Brattbergin mukaan saada uusia perusteita EU:n toimien arvostelulle. Uhkana voisi olla jopa Yhdysvaltain vetäytyminen aiemmista Euroopan puolustusta koskevista sitoumuksistaan.
Kun EU:n ja Yhdysvaltain väleissä eletään muutenkin epävakaata vaihetta, eurooppalaisten johtajien on Brattbergin mielestä tärkeää välttää viestejä, jotka voitaisiin tulkita irtautumiseksi transatlanttisesta liittosuhteesta.
– Sellainen voisi saada amerikkalaisjohtajat ja suuren yleisön päättelemään, että Yhdysvaltoja ei enää tarvita eikä kaivata turvallisuustoimijana Euroopassa. He voisivat myös päätyä toteamaan, että lisäinvestointeja Euroopan puolustukseen ei ole syytä tehdä, hän arvioi.
Ei päällekkäisiä rakenteita
Mikäli EU:n uudet puolustusaloitteet, kuten pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY, engl. PESCO) ja Euroopan puolustusrahasto, kyetään toteuttamaan oikein, niillä voi olla Brattbergin mukaan myös transatlanttista yhteistyötä lujittava vaikutus.
Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että niiden tuottamat sotilaalliset suorituskyvyt ja yhteistoiminta kanavoitaisiin vahvistamaan Naton eurooppalaista pilaria. USA odottaa EU:n ponnistusten kohdistuvan erityisesti suorituskykyjen tuottamiseen, tehokkuuden vahvistamiseen ja operationaaliseen valmiuteen.
– Jos EU:n puolustusyhteistyö toisi vain lisää rakenteita ja prosesseja todellisten tulosten asemesta, sitä pidetään korkeintaan häiriötekijänä, Brattberg arvioi.
– Mikään PRY:n tuottama lisäpanostus puolustusmenoihin tuskin riittäisi tyydyttämään USA:n odotuksia transatlanttisesta taakanjaosta. EU:n eteläisen naapuruston kriisinhallinnasta huolehtimisen rinnalla muistaa myös itäisen sivustan yhteisen puolustuksen vaatimukset.
Yhdysvaltain näkökulmasta olisi toivottavaa, että EU tukeutuisi mahdollisimman pitkälti Naton olemassa oleviin suunnittelurakenteisiin eikä pystyttäisi niiden rinnalle omiaan. Varsinkin ajatukseen EU:n erillisestä täysimittaisesta sotilasesikunnasta suhtauduttaisiin Brattbergin käsityksen mukaan torjuvasti.
Kun Sauli Niinistö kuuden vuoden takaisessa presidentinvaalikampanjassaan puhui Naton eurooppalaisen pilarin merkityksestä, hänen lausuntojaan oudoksuttiin eri tahoilta. Viime aikoina viittaukset eurooppalaiseen pilariin ovat kuitenkin toistuneet yhä useammin turvallisuuspoliittisessa keskustelussa Atlantin molemmin puolin.
Heijastuksia myös Itämerelle
Kun EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen etenee, EU:n ja Naton puolustussuunnittelun yhteensovittamiselle tulisi Brattbergin mukaan luoda vakiintuneet mekanismit. Hän esittää myös operaatioiden yhteisen suunnittelun vahvistamista ja lisää yhteisiä harjoituksia.
EU:n ja Naton yhteisten joukkojen muodostaminen voisi sekin olla perusteltua.
– Se voisi osaltaan edistää Itämeren alueellisen turvallisuuden ja pelotteen rakentamista mahdollistamalla nykyistä saumattomamman yhteistoiminnan Ruotsin, Suomen ja Naton välillä, Brattberg huomauttaa.
Tähän ei pitäisi hänen mielestään olla estettä, sillä sekä sotilaallisesti liittoutumattomat Suomi ja Ruotsi ovat jo nyt edistyneinä kumppanimaina mukana Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyössä.
Vaikka EU-maiden on edelleen kannettava vastuuta myös globaalista turvallisuudesta, Naton eurooppalaisen pilarin vahvistamisesta on Brattbergin mukaan tullut välttämätön edellytys USA:n sotilaalliselle läsnäololle Euroopassa.
– Tasapainoinen lähestymistapa, joka pyrkii edistämään syvempää eurooppalaista puolustusyhteistyötä käytännössä, mutta turvaa samalla Naton roolin Euroopan turvallisuuden kivijalkana, on paras tie eteenpäin, hän toteaa.
– Naton seuraava huippukokous tänä vuonna Brysselissä tarjoaa erinomaisen tilaisuuden soveltaa ja edistää EU:n ja Naton yhteistyötä. Samalla olisi pyrittävä selventämään sitä, kuinka EU:n tuoreimmat puolustusaloitteet sopivat yhteen Naton pyrkimysten kanssa.
