– Yksi tapa lisätä työllisyyttä on uudistaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan profiilia ja kestoa. Keskuskauppakamarissa on hahmoteltu malleja, jotka toisivat 7 000–9 000 työllistä lisää ansiosidonnaista porrastamalla ja enimmäiskestoa leikkaamalla, Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki kertoo tiedotteessa.

Käsitellyistä malleista vaikuttavimmassa päivärahaa nostettaisiin alusta ja lisättäisiin portaat eli päivärahan alenema kolmen kuukauden ja kuuden kuukauden kohdalle. Enimmäiskesto alennettaisiin 300 päivään.

– Ansiopäivärahan taso ei Suomessa ole poikkeuksellisen korkea, mutta kesto on kansainvälisesti vertaillen pitkänpuoleinen. Euroopassa työttömyysturvan kesto on yleensä noin vuoden verran tai lyhempi. Ruotsissa enimmäiskesto on 300 päivää, Kotamäki kertoo.

Hänen mukaansa suurimmalle osalle työttömistä 300 (arki)päivää on enemmän kuin sopiva aika etsiä uusi työ.

– Ansiosidonnaista saavista työttömistä leijonanosa, jopa yli 90 prosenttia, poistuu työttömyydestä 300 päivään mennessä – ehdotetun uudistuksen jälkeen entistä useampi, Kotamäki arvioi.

Hänen mukaansa joskus väitetään työttömyysturvan keston korreloivan positiivisesti työpaikan laadun ja palkkatason kanssa.

– Sellaista tutkimusta ei tietääkseni ole, minkä mukaan työttömyysturvan keston pidentäminen 300 päivästä 400 päivään kohentaisi merkittävästi uusien työsuhteiden laatua. Päinvastoin tyypillisesti työttömyysturvan kestolla on vain vähäinen vaikutus työttömän palkkaan. Toki on niin, että oikein lyhyt eli vaikkapa vain parin kuukauden mittainen työttömyysturva voisi olla ongelma työsuhteen sopivuuden suhteen. Mutta Suomen lukemilla tästä ei tarvitse kantaa huolta, Kotamäki sanoo.

Hän olisi pikemminkin huolissaan siitä, jos järjestelmä kannustaa olemaan työttömänä liian pitkään.

– Tällöin henkilön inhimillinen pääoma murenee eivätkä työnantajatkaan katso hyvällä pitkiä pätkiä työelämän ulkopuolella. Pitkäaikaistyöttömyys on monella tavalla iso ongelma.

Kotamäen mukaan paljon viitatussa Tanskassa voi olla pitkä työttömyysturvan kesto, koska aktiivinen työvoimapolitiikka ajaa henkilön nopeasti takaisin työmarkkinoille. Suomessa aktiivinen työvoimapolitiikka ei ole tarpeeksi aktivoivaa.

– Työttömyysturvan näkökulmasta työllistymistä voisi nopeuttaa kolmella tavalla; parantamalla taloudellisia kannustimia, lisäämällä aktivointitoimenpiteitä tai molempien yhdistelmällä. Aktiivista työvoimapolitiikkaa tulisikin kehittää, mutta se saattaa olla hidas, kallis ja tulosten suhteen riskialtis tie, Kotamäki toteaa.

Hänen mukaansa julkisia menoja ja työllisyyttä lisääviä poliittisesti realistisia toimenpiteitä on lopulta vähänlaisesti.

– Kestävyysvajeen umpeen kurominenkin puoltaa ansioturvan porrastamista. Keskuskauppakamarin vaikuttavin malli vähentäisi ansioturvamenoja arviolta 150 miljoonalla, minkä päälle työllisyyden lisääntymisestä seuraisi usean sadan miljoonan euron hyöty julkiselle taloudelle, Kotamäki sanoo.