Presidentti Donald Trumpin viime viikkoinen voitto virkarikosoikeudenkäynnissä oli selviö prosessin alusta alkaen. Republikaaneilla on enemmistö asiasta päättävässä senaatissa, eikä tuon enemmistön kääntyminen yli 90 prosentin kannatuksen puolueessaan omaavaa presidenttiä vastaan ollut kuviteltavissa.
Mutta miten Trumpin vapauttaminen syytteistä vaikuttaa käynnissä olevaan vaalitaistoon? Demokraatit voivat innostua äänestämään entistä sankemmin joukoin, kun heidän inhoamaansa miestä ei tätä kautta saatu kukistettua. Joidenkin republikaanien paikka senaatissa voi olla uhattuna, mutta kaikissa muissa suhteissa Trump on hyötymässä.
Mitä pidempään oikeudenkäyntiprosessi jatkui, sitä selvemmin enemmistö kääntyi sitä vastaan. Lopulta enemmistö vastusti viraltapanoa ja Trumpin kansansuosio nousi tähänastisiin ennätyslukemiin, republikaanisen puolueen takaisin vuoden 2005 tasolle.
Toiminnallaan demokraatit tulivat myös antaneeksi Trumpille joukon varteenotettavia argumentteja, joita hän voi käyttää hyväkseen vaalikampanjassaan. Hänen jo vakiintuneelle argumentilleen miltei neljä vuotta lakkaamatta jatkuneesta puoluepoliittisesta ”noitavainosta”, joka yrittää kumota viime vaalien tulosta keinoin minä hyvänsä, on nyt entistäkin vahvempia ja laajemmin vetoavia perusteluja.
Ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain historiassa presidentti asetettiin syytteeseen vain yhden, oppositiossa olevan puolueen äänillä. Ensimmäistä kertaa syytteen saanutta presidenttiä ei edes syytetty minkään tietyn lain rikkomisesta. Syytteet koskivat epämääräistä ”vallan väärinkäyttöä” ja ”kongressin vastustamista”, joista kumpikaan ei ole lakirikkomus.
Koko näytelmä maksoi arvioiden mukaan yli kolme miljoonaa dollaria, sitä edeltänyt Robert Muellerin tutkinta yli 30 miljoonaa. Miksi – kansalaiset kyselevät nyt – täytyi tuhlata tällaisia summia veronmaksajien rahoja näytelmään, jonka lopputulos oli koko ajan selvä?
Lisäksi itse oikeudenkäynnissä demokraattien puheenvuoroja luonnehti äärimmäisen vihamielinen kielenkäyttö, joka vetosi kyllä heidän omiin kannattajiinsa mutta vieraannutti kaikki muut. Trumpia kutsuttiin ”tyranniksi” ja ”diktaattoriksi”, joka muodosti ”välittömän uhan maamme kansalliselle turvallisuudelle”, oli ”repinyt riekaleiksi amerikkalaisen demokratian” ja tavoitteli ”vain omaa eikä meidän kaikkien yhteistä etua”.
Tällaisella puheella ei voi vedota yhdysvaltalaisten konservatiiviseen enemmistöön. Ei varsinkaan nyt, kun tuo enemmistö on Gallupin kyselyiden mukaan tyytyväisempi maansa tilaan kuin kertaakaan viiteentoista vuoteen. Työttömyyskin on alhaisimmillaan yli puoleen vuosisataan. Demokraatit vaan eivät tuntuneet tajuavan, kuinka epäsuhtaista heidän kielenkäyttönsä oli ja kuinka loukkaavaksi sen koki ainakin puolet kansalaisista.
Kaiken huipuksi demokraatit vaativat paitsi Trumpin erottamista myös hänen tämän vuoden vaaleihin osallistumisen estämistä. Tästä Trump sai ehkä vahvimman perustelun narratiiville, jolle hän oli joka tapauksessa jo rakentamassa vaalikampanjaansa.
Demokraatit ylenkatsovat tavallisia amerikkalaisia, yrittivät härskisti kumota heidän vuoden 2016 ”väärin” äänestämisensä ja vielä poistaa mahdollisuuden äänestää Trumpia uudestaan, koska he eivät voi sietää lupauksensa pitänyttä ja ilmiömäisiä konservatiivisia tuloksia tekevää presidenttiä – tämä agumentti tuon puolueen ylimielisyydestä oli Trumpin sanoma jo edellisissä vaaleissa ja on sitä nytkin, entistäkin vahvemmalta pohjalta.
