Verkkouutiset

Analyysi: Alkoholilain valmistelija ei puhu totta nettimyyntikiellosta

Sosiaali- ja terveysministeriö rimpuilee nolossa etämyyntisotkussa.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Uuden alkoholilain valmistelusta sosiaali- ja terveysministeriössä vastaava hallitusneuvos Ismo Tuominen puolustaa lakiin alun perin kaavailtua alkoholin etämyynnin selvää kieltoa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan. Hänen mukaansa muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa viikonloppuna esitetty väite siitä, että viranomaiset ovat kiristäneet alkoholilain tulkintaa ja luoneet etämyyntikiellon omin päin, ei pidä paikkaansa.

Tuominen viittaa muun muassa EU-tuomioistuimen niin kutsutussa Alkotaksi-tapauksessa antamaan ratkaisuun ja toteaa, että ”EU-oikeus ei estä etämyynnin kieltämistä ulkomaisilta yrityksiltä”.

Kumpikaan Tuomisen väitteistä ei pidä paikkaansa.

Etämyyntikielto on viranomaistulkintaa, joka on muuttunut aikojen saatossa. EU-tuomioistuin on puolestaan todennut kiellon yksiselitteisesti EU:n perussopimuksen 34. artiklan vastaiseksi tuonnin määrälliseksi rajoitukseksi tai sitä vaikutukseltaan vastaavaksi toimenpiteeksi.

Ensin sallittua, sitten kiellettyä

Tällä hetkellä voimassa olevan viranomaistulkinnan mukaan alkoholin etämyynti on kielletty, mutta etäosto sallittu. Etämyynnillä tarkoitetaan tilannetta, jossa myyjä järjestää esimerkiksi verkkokaupasta ostettujen toisesta jäsenvaltiosta tuotavien alkoholijuomien kuljetuksen, kun taas etäostossa ostaja tai joku ostajan valtuuttama vastaa kuljetuksen järjestämisestä. Etämyynnissä verovastuu on myyjällä ja etäostossa ostajalla.

Selvyyden vuoksi. Mikäli ostaja siis tilaa alkoholijuomia Suomeen vaikkapa saksalaisesta nettikaupasta, riippuu toiminnan laittomuus siitä, soittaako juomia kuljettavan FedExin lähetin paikalle ostaja vai myyjä.

Kuten Ismo Tuominen kirjoituksessaan toteaa, perustuu etämyyntikielto alkoholilain 8. pykälään. Alkoholin vähittäismyynti edellyttää Suomessa lupaa ja koska ulkomainen toimija ei voi täyttää lupaedellytyksiä ja saada sellaista, ei se voi viranomaisen mukaan myydä juomia laillisesti suoraan suomalaiselle kuluttajalle.

Kiistäessään, että kyse on viranomaisen itse kiristämästä tulkinnasta, antaa Tuominen ymmärtää, että asia on aina ollut näin. Se ei ole totta.

Esimerkiksi vielä 2000-luvun alussa viranomaiset katsoivat, että nykyisessä alkoholilaissa ”ei kielletä kuluttajaa tilaamasta alkoholijuomia ulkomailta”.

”Laissa ei myöskään ole säädöksiä, joissa kiellettäisiin alkoholien myynti- tai lähetystoiminta, joka tapahtuu Suomen ulkopuolella. Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuvaan elinkeinotoimintaan puuttuminen ei ole tehokkaasti edes mahdollista kansallisella lailla”, asiaa pohtineen STM:n työryhmän 30. maaliskuuta 2001 päivätyssä muistiossa jatketaan.

Työryhmän sihteerinä toimi Ismo Tuominen ja puheenjohtajana toinen uuden alkoholilain valmistelija Kari Paaso.

Ruotsalaistuomioistuin pyysi EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua etämyyntiä koskeneessa niin kutsutussa Rosengren-tapauksessa vuonna 2004. Ruotsin tuolloinen etämyyntikielto kaatui EU-tuomioistuimen päätöksellä vuonna 2007.

Etämyyntiä pohdittiin tuolloin Suomessakin. Vuonna 2004 STM vielä linjasi , että alkoholin tilaaminen on meillä sallittua. Pari vuotta myöhemmin Valvira kuitenkin päätti, ettei etämyyntiä enää sallitakaan. Mitään lakimuutoksia ei tehty. Kyse oli juurikin Tuomisen kiistämästä viranomaisten kiristyneestä tulkinnasta.

EU-lain vastainen sisämarkkinarajoitus

EU-tuomioistuin antoi ratkaisunsa Alkotaksi-tapauksessa marraskuussa 2015. Asiasta uutisoitiin sekavasti. Monet jutut perustuivat viranomaistiedotteisiin, joissa tuomiosta kerrottiin joko tarkoituksella tai tahattomasti väärin.

Moni tapausta seurannut suomalainen sai sellaisen käsityksen, että EU-tuomioistuimessa olisi käsitelty Alkon monopolia ja että juttu olisi ratkennut Suomen valtion kannan mukaisesti.

Allekirjoittanut on pureksinut EU-tuomioistuimen ratkaisun kattavasti tästä löytyvässä jutussa. Se kannattaa lukea, jos haluaa tietää, mistä asiassa oikeasti päätettiin.

Toisin kuin Ismo Tuominen kirjoituksessaan väittää, ei EU-tuomioistuin päättänyt, että ”EU-oikeus ei estä etämyynnin kieltämistä ulkomaisilta yrityksiltä”. Tuomioistuin nimenomaisesti katsoi, että etämyyntikielto on EU:n perussopimuksen vastainen tuonnin määrällinen rajoitus tai sitä vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

Etämyyntikielto on siis lähtökohtaisesti laiton. EU lainsäädäntö mahdollistaa kuitenkin tällaiset rajoitukset tietyissä poikkeustapauksissa. Siihen on säädetty erityiset poikkeusperusteet. Niitä ovat esimerkiksi yleisen järjestyksen tai turvallisuuden sekä ihmisten terveyden ja elämän suojeleminen.

Näilläkään perusteilla säädetyt kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Lisäksi rajoituksen on oltava sellainen, ettei samaan päämäärään voida päästä vähintään yhtä tehokkaasti vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Kynnys tällaisen kiellon sallimiseen on siis korkea. Sisämarkkinoiden vapaus otetaan EU:ssa vakavasti.

EU-tuomioistuin lähetti tapauksen takaisin Helsingin hovioikeudelle ja velvoitti sen tutkimaan, täyttyvätkö tällaiset poikkeusperusteet etämyyntikiellon kohdalla. Kotimaisen tuomioistuimen oli siis selvitettävä, voidaanko Suomen valtion selvästi EU-oikeuden vastaiselle toiminnalle löytää vielä oikeutus.

Helsingin hovioikeus ratkaisi Alkotaksi-jutun huhtikuussa. Päätös ei ole vielä lainvoimainen ja asia edennee korkeimman oikeuden käsittelyyn, koska sekä syyttäjä että vastaaja ovat valittaneet ratkaisusta.

Hovioikeuden ratkaisussa katsottiin, että suomalainen vähittäismyyntilupajärjestelmä ei ole EU-oikeuden mukainen. Tuomioistuimen mielestä Suomen tulisi järjestää lupajärjestelmä vähittäiskaupan alkoholijuomien osalta sellaiseksi, että myös toisessa jäsenvaltiossa toimiva alkoholin etämyyjä voisi saada myyntiluvan Suomessa. Tämä merkitsisi siis esimerkiksi kiinteän myyntipaikan vaatimuksen poistamista alkoholilaista.

Ismo Tuominen jätti mielipidekirjoituksessaan mainitsematta, että etämyyntikiellon vahvistamisen sijasta hovioikeus kaatoi sen alle 4,7 tilavuusprosentin vahvuisilta juomilta. Hovioikeuden mielestä siis vain Alkon juomien etämyynti voidaan kieltää.

Verkkouutiset kertoo tässä  kuinka jo hovioikeuden ratkaisu mullistaisi Suomen alkoholilainsäädäntöä.

Komissio tyrmäsi

Uuteen alkoholilakiin kaavailtiin alun perin selvää etämyynnin kieltoa. Se päätettiin kuitenkin lopulta jättää pois eduskuntaan tuodusta lakiesityksestä. Syyksi mainittiin Alkotaksi-juttu. Verkkouutiset paljasti myöhemmin, että kyse oli todellisuudessa EU komission pykälälle antamasta tyrmäyksestä.

Komissio alkoi tutkia lakiluonnosta ja lähetti Suomelle yksityiskohtaisen lausunnon, jossa etämyyntikielto tyrmätään kovin sanoin ja Suomea uhataan rikkomusmenettelyllä. STM ei kertonut julkisuuteen mitään komission kanssa käydystä väännöstä.

Komission ja STM:n välisestä salaisesta kirjelmöinnistä kerrotaan tässä. Asiakirjoista paljastuu myös, että vaikka viranomaiset maalaavatkin alkoholin verkkokaupasta uhkakuvia uutena kulutusta lisäävänä myyntikanavana, kaavaillaan STM:ssä samanaikaisesti kaikessa hiljaisuudessa Alkon verkkokauppatoiminnan kasvattamista. Alko on vahvistanut puineensa asiaa STM:n kanssa.

Suomi on ainoa EU-maa, joka yrittää kieltää etämyynnin. Saaga on lainsäätäjien näkökulmasta nolo ja EU-oikeudellisesti hankala. Suomalainen viranomainen ei ole kuitenkaan luovuttanut. Vaikka kielto poistuikin uudesta laista komission myllytyksen jälkeen, jätettiin se silti lain perusteluihin. Niissä todetaan suoraan, että etämyynti on kielletty. Lisäksi verkkokaupan kuvataan ”johtavan jatkossa ongelmiin”. Tämä siis siitä huolimatta, että Alkon verkkokauppaa halutaan laajentaa.

Viranomaisten motiiveja voi miettiä. Varmaa on ainoastaan se, että kyseessä on kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti käytännössä merkityksetön asia. Ruotsissa etämyynnin osuus kaikesta alkoholin kulutuksesta on ollut jo vuosia tasaisesti alle prosentin luokkaa.

Myös pelko siitä, että etämyynnistä jää saamatta verotuloja, on turha. Komissio linjasi jo vuonna 2004 brittimepin kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että viranomainen voi vaatia etämyynnillä toimitetun valmisteveron alaisen tuotteen veroja myös ostajalta siinä tapauksessa, jos etämyyjä on jättänyt verot maksamatta.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)