Presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä on useiden asiantuntijoiden mielestä asennoitunut niin Valko-Venäjän ja Kirgisian poliittiseen kuohuntaan kuin Armenian ja Azerbaidžanin käymään Vuoristo-Karabahin yllättävän passiivisesti.
– Se, että Venäjän aggressiivisia vastatoimia ei ole tullut, on saanut jotkut tarkkailijoista esittämään, että Moskova olisi peräytynyt pitkäaikaisesta näkemyksestään, jonka mukaan entinen Neuvostoliitto on sille – entisen presidentin Dmitri Medvedevin sanoin – etuoikeutettujen intressien vyöhyke, Center for Strategic & International Studies -ajatushautomon tutkija Jeffrey Mankoff toteaa.
Tosiasiassa Venäjä on hänen mukaansa onnistunut myös vuonna 2020 hyödyntämään reuna-alueidensa kriisejä oman poliittisen ja taloudellisen vaikutusvaltansa vahvistamiseen, vaikka vuoden 2008 Georgian sodan tai 2014 Krimin valtauksen kaltaisia voimannäyttöjä ei nyt ole nähty.
Taidokasta peliä
Kremlin tämänhetkinen linja suhteessa Valko-Venäjään on Mankoffin mukaan toisintoa siitä, miten se käsitteli Ukrainaa Krimin miehitystä ja laitonta liittämistä edeltäneinä vuosina. Niin kauan kuin maataan diktatorisin ottein johtava Aljaksandr Lukašenka alistuu toteuttamaan Kremlissä laadittua käsikirjoitusta, Mankoff pitää Venäjän sotilaallista väliintuloa epätodennäköisenä.
Vuoristo-Karabahin sotaa Venäjä tyytyi seuraamaan sivusta, mutta onnistui ottamaan keskeisen roolin sodan päättymiseen johtaneissa neuvotteluissa ja pääsi sijoittamaan alueelle omia ”rauhanturvaajiaan” pitkäaikaisen tavoitteensa mukaisesti.
– Venäjä myös säilytti poliittis-sotilaallisen vaikutusvaltansa sekä Bakussa että Jerevanissa ja sai syrjäytettyä Turkin toissijaiseen rooliin Ankaran Bakulle koko konfliktin ajan antamasta laajamittaisesta poliittisesta ja sotilaallisesta tuesta huolimatta, sanoo Mankoff.
– Huhut siitä, että Venäjä olisi luopumassa pyrkimyksestään säilyttää ”etuoikeutettujen intressien” vyöhyke entisen Neuvostoliiton alueella ovatkin ennenaikaisia, hän toteaa.
Länsi sallii Venäjän temmellyksen
Venäjän vuonna 2014 Itä-Ukrainaan toteuttama hyökkäys ja alueella edelleen jatkuva sota eivät ole johtaneet Kremlin toivomiin tuloksiin. Tämä on Mankoffin mukaan saanut Kremlin tarkastelemaan aiempaa realistisemmin etupiiripolitiikkansa kustannuksia ja riskejä ja säätämään otteitaan sen mukaisesti.
– Se ei ole niinkään siirtynyt kohti jälki-imperialistista tulevaisuutta, vaan pikemminkin palannut ennen vuotta 2014 vallinneeseen imperiumin hallinnan lähestymistapaan. Siinä keskeistä on ”asianmukaisuuden logiikka”, jossa välineet ja riskit suhteutetaan kulloinkin pelissä olevien intressien mittakaavaan, Mankoff sanoo.
Nuo intressit eivät hänen mukaansa kuitenkaan ole nykyisin samat kuin ennen vuotta 2014. Venäjän talous on vaikeuksissa ja sen suhteet länteen jännitteisemmät. Vaikka Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, hän arvioi omien sisäisten kriisiensä kanssa kamppailevien USA:n ja Euroopan olevan yhä haluttomia toden teolla haastamaan Venäjän etupiiripyrkimyksiä. Siitä kertoo osaltaan myös lännen korostetun varovainen suhtautuminen Valko-Venäjällä kuukausia jatkuneisiin protesteihin.
– Moldovan uusi länsimielinen hallitus tulee tuskin sekään saamaan merkittävää konkreettista kannustusta EU:lta tai Natolta. Tämä on tilanne, jonka kanssa Venäjä voi hyvin elää, Mankoff toteaa.
