Jos Yhdysvaltain Eurooppaan sijoitettujen maajoukkojen komentajan ajatus toteutuu, Euroopassa saatetaan jo ensi vuonna nähdä huomattavasti totuttua suurempi amerikkalainen sotatoimiyhtymä.
Sen jälkeen, kun Venäjä helmikuussa 2014 otti laittomasti haltuunsa Ukrainalle kuuluvan Krimin ja alkoi myöhemmin samana vuonna tukea sotatoimia Itä-Ukrainassa, Yhdysvallat on vahvistanut sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa.
Tähän mennessä USA:sta on siirretty Eurooppaan korkeintaan prikaatin vahvuinen taisteluosasto kerrallaan. Pian Ben Hodges haluaisi tuoda Atlantin yli täyden divisioonan. Mittakaavaero on huomattava: yhteen amerikkalaiseen prikaatiin kuuluu noin 3 500–5 000 sotilasta, divisioonaan noin 20 000.
Hodges uskoo Yhdysvaltain maavoimien harkitsevan divisioonan tuomista samankaltaiseen harjoitukseen, jollaisia Nato järjesti kylmän sodan aikana. Vuosittaisten Reforger-harjoitusten keskeisenä tarkoituksena oli tuolloin varmistaa nopeiden ja laajojen joukkojensiirtojen onnistuminen tilanteessa, jossa Neuvostoliitto liittolaisineen olisi hyökännyt kohti Länsi-Saksaa.
Asiaa on hänen mukaansa välttämätöntä harjoitella käytännössä – kirjoituspöytäharjoitus ei siihen riitä.
– Se on toteutettava fyysisesti. Ei ole mitään keinoa tunnistaa kitkatekijöitä ennen kuin ihmisiä ja materiaalia oikeasti liikutellaan. Kaikki todellinen kitka paljastuu vasta silloin, hän sanoo.
Joukkojen mukana laivattaisiin Yhdysvalloista myös niiden tarvitsema kalusto. Osa joukoista ottaisi lisäksi käyttöön Eurooppaan ennalta varastoitua materiaalia. Divisioonatasoinen harjoitus voisi Hodgesin mukaan periaatteessa ajoittua vuoden 2018 lopulle tai vuoteen 2019, mutta ensimmäisenä USA:n armeijan prioriteettilistalla se ei ole.
Hodgesin näkemyksistä kertoi DefenseNews.com-verkkojulkaisu aiemmin tällä viikolla.
Infrastruktuuri kuntoon
Vaikka laajamittaisia joukkojensiirtoja USA:sta ei ole kylmän sodan päätyttyä käytännössä harjoiteltu, kenraaliluutnantti Hodges suhtautuu niiden onnistumiseen kriisitilanteessa luottavaisesti.
– Ei ole epäilystäkään, ettemmekö pystyisi siihen. Kyse on siitä, miten paljon kitkaa syntyy, kun aletaan puhua lukuisien yksiköiden liikkumisesta yhtä aikaa. Onko USA:n rataverkko valmis siihen ja – yhtä lailla – onko Euroopan rataverkko valmis, Hodges kysyy.
Liikenneinfrastruktuurin saattamisessa sotilaallisia tarpeita vastaavaksi on hänen mukaansa vielä töitä tehtävänä. Osassa Nato-maita ei kylmän sodan jälkeen ole otettu huomioon esimerkiksi raskaiden taistelupanssarivaunujen siltojen kantavuudelle asettamia vaatimuksia.
Samaan aikaan sekä Naton että EU:n puitteissa pyritään nopeassa tahdissa poistamaan byrokratiaa, joka voisi olla omiaan hidastamaan joukkojensiirtoja maasta toiseen. On puhuttu sotilaallisesta Schengen-vyöhykkeestä. Väärien mielleyhtymien välttämiseksi Hodges käyttää nyt mieluummin ilmaisua rajat ylittävä sotilaallinen liikkuvuus.
Natolla on Hodgesin mukaan keskeinen rooli sotilastoiminnan edellytysten parantamisessa omalla alueellaan. Hän viittaa muun muassa esitettyyn ajatukseen uuden selustaesikunnan perustamisesta. Sen johtovaltioksi sopisi hänen mielestään sijaintinsa ja resurssiensa perusteella kaikkein luontevimmin Saksa.
On ehdotettu myös toisen uuden Nato-esikunnan muodostamista. Sen tehtävänä olisi keskittyä Yhdysvaltain ja sen eurooppalaisten liittolaisten välisiin, joukkojensiirtojen vaatimiin viestiyhteyksiin ja logistiikkaan.
Osa Euroopan puolustuksen edellyttämästä pelotevaikutuksesta syntyy juuri uskottavasta kyvystä joukkojensiirtoihin, Hodges muistuttaa. Molemmat uudet esikunnat tukisivat hänen mukaansa tämän tavoitteen toteutumista.
Kenraaliluutnantti Hodgesin kausi USA:n Euroopan maajoukkojen johdossa päättyy tällä viikolla. Tehtävä jää hänen varamiehensä, kenraalimajuri Tim McGuiren hoidettavaksi, kunnes uusi vakinainen komentaja nimitetään.
Hodgesin kolmivuotista kautta on eri tahoilla arvioitu poikkeuksellisen menestyksekkääksi.
– Ben Hodges on ollut merkittävin amerikkalaisten maajoukkojen komentaja Euroopassa sitten toisen maailmansodan, kommentoi hänen edeltäjänään vuosina 2002–2005 toiminut kenraali B.B. Bell Wall Street Journalin taannoisessa artikkelissa.
