Helsinki on monien mahdollisuuksien ja unelmien kaupunki. Sukupolvien ajan muualla Suomessa on odotettu täysi-ikäisyyttä, jotta voidaan pakata putkikassi ja lähteä Helsinkiin. Helsinki on jopa ollut synonyymi monelle itsenäisen elämän ja unelmien tavoittelun sanastossa. Usein lähtö Helsinkiin on tullut myös pakon sanelemaa, mutta tänne on kuitenkin tultu toiveikkaina tarttumaan johonkin uuteen.
Helsingissä mahdollisuudet syntyvät erilaisista ihmisistä, siitä että tässä kaupungissa on riittävästi väkeä, jotta voi vaeltaa tuntemattomana mutta niin vähän väkeä, että halutessaan törmää pian johonkin tuttavaan. Siitä, että täällä on kontaktit maailman upeimpiin juttuihin ja että ne kontaktit ovat aidosti ihmisten ulottuvilla. Helsinki on nuorten ja nälkäisten ihmisten kaupunki, jossa kilpailu saattaa ajoittain olla kovaa. Kuitenkin kaupungin palvelut ja sosiaaliturva ovat ihan muuta kuin suurimmassa osassa maailman metropoleja. On siis myös aito mahdollisuus epäonnistua ja silti nousta jaloilleen. Meitä rikastuttaa täällä erilaisuus, mutta suojaa riittävä samankaltaisuus esimerkiksi arvoissa, kuten luotettavuuden arvostamisessa.
Helsingin henki edellyttää, että kaikenikäisten ja etenkin nuorten erilaisista taustoista tulevien pitää pystyä ajattelemaan ja elämään todeksi se, että kaikki on aidosti mahdollista. Ero amerikkalaiseen unelmaan syntyy siitä, että täällä se ei ole vain puhetta, vaan todeksi elettävissä. Ilmainen koulutus, jossa ei ole umpiperää tai viimeistä ikärajaa, on kaiken selkäranka. Jatkuva oppiminen mahdollistaa uudet mahdollisuudet vielä keski-ikäisenäkin. Työ on mahdollisuuksien ponnahduslauta helsinkiläisille, sillä halukkaille on olemassa uusia portaita, minne tähytä. Ilman koulutusta ja työtä Helsingin tarjoamat mahdollisuudet lipuvat herkästi ohitse. Kaupunki näyttää varjoisan puolensa niille, joiden tulot eivät riitä elämiseen tai jotka sairautensa vuoksi ovat sivussa. Tässä meillä riittää vielä tehtävää, jotta entistä useampi saisi kulkea tien valoisaa puolta.
Jokainen sukupolvi rakentaa oman aikakautensa palan kaupunkia. Se on jälki, joka heijastaa kulloisiakin unelmia ja toiveita. On tärkeää muistaa, että olemme kaikki vain käymässä tässä kaupungissa, läpikulkumatkalla. Mekin, jotka olemme tässä kaupungissa syntyneet. Samalla kun rakennamme innoissamme omaa jälkeämme, meidän tulisi pysähtyä miettimään, mitä meitä ennen kulkeneet ovat vuorollaan rakentaneet. Mitkä jäljet ja viisauden ajasta ja elämästä heiltä jäi perinnöksi meille ja miten ymmärrämme ja vaalimme tuota vaalimme perintöä.
Helsinki on lopulta nuorehko kaupunki ja kaupunkilaisuus on nuorta Suomessa. Toivottavasti joitain vuosikymmeniä sitten tornadon lailla Helsingin läpi pyyhkineestä rakennuskannan tuhoamiskulttuurista on otettu opiksi. Kaupunkiin jäljen jättäminen on rakentamisen lisäksi muutakin. Se on kulttuuria, henkistä perintöä sekä ympäristöllistä, sosiaalista että taloudellista kestävyyttä. Omaa jälkeämme pitää rakentaa kunnianhimoisesti ja kestävästi. Helsinki on ja sen tulee olla edelläkävijä kaupunkien joukossa siinä, miten laadukkaasti ja ekologisesti kestävällä tavalla elämän saa järjestettyä tässä kaupungissa. On hienoa, että Helsinki sitoutui YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kaupunkitason raportointiin vuonna 2018, ensimmäisenä kaupunkina Euroopassa ja toisena kaupunkina maailmassa.
Kukoistava kulttuurielämä, ajan hermolla oleva yritystoiminta, upean lähiluonnon vaaliminen, historiallisen ympäristön arvostus ja oman aikakautemme kunnianhimoinen arkkitehtuuri muodostavat tavoiteltavan viitekehityksen kaupunkisuunnittelulle. Helsinki on myös Suomen liikunnan ja kulttuurin pääkaupunki ja se edellyttää pitkäjänteistä kehittämisotetta liikunnan ja kulttuurin toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Paljon on työtä edessä, mutta se on innostavaa ja palkitsevaa työtä. Kehitetään yhdessä Helsinkiä tulevat neljä vuotta siten, että yhä useammalla kaupunkilaisella on mahdollisuus elää amerikkalainen unelmansa todeksi Helsingissä.
