Kansainvälinen turvallisuustilanne on amerikkalaisprofessori Charles Kupchanin mukaan kehittymässä hälyttävään suuntaan. Kielteinen trendi edellyttää hänen mukaansa päättäväisiä toimia myös Euroopalta.
– Puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat lyhyessä ajassa nousseet Euroopan unionin asialistalle vahvemmin kuin koskaan aikaisemmin, ja se on erinomainen asia. Kun Eurooppa vahvistaa puolustustaan, siitä ei hyödy vain Eurooppa itse – samalla myös transatlanttinen kumppanuussuhde tiivistyy entisestään, Kupchan sanoo.
– On erittäin tärkeää, että Eurooppa panostaa sotilaalliseen voimaansa nyt. Ennemmin tai myöhemmin edessänne on tilanteita, joissa teidän on kyettävä toimimaan yksin, koska Yhdysvaltain kädet ovat sidotut muualle. Parempi varautua hyvissä ajoin kuin havahtua karuun todellisuuteen vasta sitten, kun tilanne on päällä.
Eurooppalainen puolustus ei Kupchanin mukaan ole vaihtoehto Natolle, eikä sitä olla myöskään Washingtonissa sellaiseksi tulkittu. Kysymyksen EU:n kehittyvän sotilaallisen pilarin ja Naton toimintojen yhteensovittamisesta hän uskoo olevan aikanaan helposti ratkaistavissa.
Kupchan on Georgetownin yliopiston kansainvälisen politiikan professori, joka on aiemmin toiminut muun muassa presidentti Barack Obaman neuvonantajana ja Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston Eurooppa-asioista vastaavana johtajana.
Puolustuskyky luo liikkumatilaa
Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi määrittelevät itsensä sotilaallisesti liittoutumattomiksi. Vaikka maat eivät ole liittyneet läntisen puolustusliiton jäseniksi, professori Kupchan ei enää käyttäisi niiden yhteydessä liittoutumattomuuden käsitettä.
– Suomi ja Ruotsi ovat osa transatlanttista yhteisöä, jonka jäsenet jakavat yhteiset intressit ja ovat valmiita niitä yhdessä puolustamaan. Olen tietoinen historiallisista ja poliittisista syistä, joiden vuoksi maanne kuuluvat Euroopan unioniin, mutta eivät Natoon. Käytännön yhteistyönne Naton kanssa on kuitenkin läheistä ja päivittäistä, Kupchan sanoo Verkkouutisille.
EU:n tiivistyvä puolustusyhteistyö tarjoaa hänen mukaansa otollisen mahdollisuuden sotilaallisen integraation syventämiseen myös Natoon kuulumattomille EU-maille.
– Ydinasia on mielestäni sotilaallinen suorituskyky. Jos teillä on suorituskykyä, teillä on myös vaihtoehtoja. Jos ei ole riittävää suorituskykyä, ei ole myöskään liikkumatilaa, Kupchan toteaa.
– Sen vuoksi onkin tavattoman tärkeää investoida puolustuskykyyn aiempaa enemmän, järkeistää puolustushankintoja ja täsmentää EU-maiden keskinäistä työnjakoa. Nykyisissä olosuhteissa olisi täysin epärealistista ajatella, että Suomi, Ruotsi, Tanska tai Hollanti kykenisi luomaan uskottavan puolustuksen yksin.
Kupchan ei usko Venäjän muodostavan akuuttia sotilaallista uhkaa Itämeren alueella.
– En pidä Vladimir Putinia henkilönä, joka on valmis valtaviin riskeihin. Hän hyödyntää mieluummin heikkouksia ja epäsymmetrioita ja tunkeutuu niiden turvin Georgian, Ukrainan ja Syyrian kaltaisille harmaille alueille. Jos hän hyökkäisi Natoa tai EU:ta vastaan, edessä olisi vastus, jonka hän tietää liian vahvaksi ja päättäväiseksi, Kupchan arvioi.
– Turvallisuusympäristönne on kuitenkin vaarallinen, ja olosuhteet voivat muuttua nopeasti. Toivon teidän pysyvän valppaina.
Puolustus vahvistaa legitimiteettiä
Kupchan pitää ymmärrettävänä, että etenemistä kohti yhteistä puolustusta on EU:n piirissä pitkään aristeltu. Samankaltainen asetelma vallitsi pitkään myös Yhdysvalloissa, kunnes maa 1890-luvulla vihdoin tunnisti geopoliittisen roolinsa välttämättömyyden.
USA:n tuolloinen historia kaikkine virheineen antaa hänen mukaansa Euroopalle sen tärkeän opetuksen, että geopoliittisista haasteista ja puolustusulottuvuuden kehittämisestä kannattaa puhua kansalaisille suoraan. Jos EU rakentaa omaa sotilaallista puolustustaan mahdollisimman avoimessa ja perustellussa hengessä, hän ennustaa sen vain vahvistavan unionin uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä kansalaistensa keskuudessa.
Huolta siitä, että Yhdysvallat olisi vetäytymässä Natosta, Kupchan pitää presidentti Donald Trumpin kriittisistä puheenvuoroista huolimatta turhana.
– Trump on itse asiassa ollut hyväksi transatlanttisille suhteille. Hänen puheistaan huolimatta – tai niiden ansiosta – 75 prosenttia amerikkalaisista haluaa säilyttää tai vahvistaa USA:n sitoutumista Natoon. Käytännössä kukaan ei ole asettunut tukemaan hänen Nato-kritiikkiään, ja kongressi on kerran toisensa jälkeen ilmaissut maamme tuen eurooppalaisille liittolaisillemme. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka olemattomasti hän on kyennyt liikauttamaan kompassineulaa tässä suhteessa, hän toteaa.
