Juha Sipilän hallituksen maakuntauudistuksen ollessa tekeillä julkaisi Ajatuspaja Toivo tutkijoiden ja yhteiskunnallisten vaikuttajien kirjoituksista koonnin nimeltä Makuvaalit.
Nyt kun Sanna Marinin hallituksen soteuudistus on toteutumassa ja aluevaaleihin on alle viisi kuukautta, avasin tuon neljä vuotta vanhan pdf:n katsoakseni, onko datassa ja näkökulmissa ammennettavaa nykytilanteeseen.
Aluetutkija Timo Aron havainnollisessa osiossa puhutaan kaupungistumisesta ja alueiden eroista. Trendi jatkuu ja nyt tehtyä alue- ja vaalipiirijakoa on syytä muokata sen mukaan, miten väestömäärät kehittyvät. Hallinnollisen uudistuksen myös maakuntajaon osalta pitää käsittää jatkuvana muutosprosessina ja ajattelu pitää hyväksyä sekä lainsäädännössä että uusissa aluevaltuustoissa – sekä kunnissa.
Aluevaltuustojen ensimmäinen työ tulee olemaan uuden hallintomallin ja järjestelmän rakentaminen – tai vähintään sen hyväksyminen poliittisesti. Nimenomaan tässä kohtaa tulisi päästä sellaiseen strategiseen suunnitteluun ja käytännön toimiin, että pysyvyyden sijaan pyritään jatkuvaan kehittymiseen.
Tytti Määttä (nykyisin Kuhmon kaupunginjohtaja) nostaa Makuvaalit-julkaisussa esiin maakuntien verotusoikeuden. Hän perustelee ajatustaan sillä, että muuten maakuntien (toisin sanoen alueiden) itsehallinto ei tosiasiallisesti toteudu.
Verotusoikeus on varmasti aluevaalien ja myös seuraavien eduskuntavaalien kärkiaiheita. Asia vaatii muutoksen perustuslakiin ja siten se riippuu pitkälti maan seuraavasta hallituksesta. Verotusoikeudesta tulee äkkiä veronkorotusautomaatti. Tulevilta päättäjiltä tarvitaan aitoa halua ja uskallusta toimia säästeliäästi. Rahoitusmalli tulee kytkeytyä saavutettuihin tuloksiin, parempaan palvelun – veroilla ja niiden korotuksilla on tapana paikata virheitä. Vastaavasti kannustimet puuttuvat.
Verotus- ja rahoituskysymykset kytkeytyvät myös sotepalvelujen tuottajiin – halutaanko julkisen rinnalle kolmannen ja yksityisen sektorin toimijat? Toivottavasti, sillä parhaimmat käytännöt löytyvät silloin, kun erilaiset toimijat täydentävät ja kirittävät osaamisellaan toinen toisiaan.
Helsingin edellinen pormestari Jan Vapaavuori kritisoi Makuvaalit-julkaisussa uudistusta kovasanaisesti. Sittemmin kritiikki on laantunut, sillä uudessa uudistuksessa Helsinki on oma hyvinvointialueensa ja sen asioista päättää kaupunginvaltuusto. Helsingissä siis ei ole vaaleja. Vapaavuori osoitti, että suurimpien kaupunkien pormestareiden valta voi olla suurempaa kuin kokonaisten hallitusten.
Tutkijat Annu Perälä ja Mikko Leino kirjoittivat ehdokasasettelusta, joka on puolueiden tärkeintä työtä juuri nyt. He jakavat ehdokkaat neljään kategoriaan: kuntapoliitikot, yleispoliitikot, urapoliitikot ja asiantuntijapoliitikot.
Lienee todennäköistä, että suurin osa ehdokkaista kuuluu johonkin näistä joukoista. Oikeastaan näin olisi hyvä, sillä uudessa hallinnossa ja varsinkin nyt alussa, kun uudet luottamushenkilöt sitä ovat rakentamassa, tarvitaan monenlaista osaamista.
Kokemusta kuntahallinnosta ja kuntien sote-palveluista sekä paikallisten asioiden ja toimijoiden tuntemusta tuovat nykyiset kunnanvaltuutetut. Yleispoliitikot ovat maakunnallisesti tunnettuja kansanedustajia, joiden tiedot ja yhteydet lainsäädäntöön tarvitaan uuden hallinnon luomiseen.
Urapoliitikoiksi Perälä ja Leino määrittelevät etenkin nuoret – heidän motivaationsa lähteä ehdolle kytkeytyy tunnettuuden kasvattamiseen. Nuoria pitää motivoida lähtemään ehdolle myös siksi, että soten järjestäminen huomioi parhaalla mahdollisella tavalla myös lasten ja nuorten palvelut. Koronan (eikä pelkästään koronan) hoitovelka erityisesti mielenterveyden osalta kohdistuu erityisesti tähän väestöryhmään, ja seuraukset näkyvät pitkällä aikavälillä.
Neljännen ehdokasjoukon muodostavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hallinnon asiantuntijat. Luottamushenkilöiden kokemusta tarvitaan hoitotyöstä ja lääkäripalveluista. Hyvä olisi, jos hallinnollista ja taloudellista osaamista löytyy myös.
Toivottavasti kaikkia erilaisia ehdokastyyppejä löytyy jokaiselta listalta ja uudesta aluevaltuustosta tulee edustava otos kunkin alueen asukkaista sijainnin, ikäjakauman ja osaamisen näkökulmasta.
Aluevaalien äänestysaktiivisuuden on povattu jäävän alas. Vain onnistuminen ehdokashankinnassa ja sitä kautta näkyvän kampanjoinnin ja kiinnostavan vaalikeskustelun virittäminen aktivoivat kansalaiset äänestämään.
