X
SULJE MAINOS
Alueiden välinen eriytyminen ja erilaistuminen on kiihtynyt eri väestö- ja ikäryhmien sekä alueiden välillä, kirjoittaa Touko Aalto. LEHTIKUVA/PEKKA SAKKI

Touko Aalto: Alueiden ja ihmisten eriytyminen vaikuttaa myös demokratiaan

Suomen alueet jakautuvat voittajiin, sinnittelijöihin ja häviäjiin.

Voittajien joukko on aiempaa harvalukuisempi. Alueiden välinen eriytyminen ja erilaistuminen on kiihtynyt eri väestö- ja ikäryhmien sekä alueiden välillä. Alueiden välinen ja sisäinen eriytyminen sekä väestö- ja ikärakenteen muutospaine ovat tulevan vuosikymmenen suurimpia haasteita, myös demokratian kannalta.

Kaupungistumiskehitys on jatkunut vuosikymmeniä ja kyse on kansainvälisestä ilmiöstä. Ihmiset ympäri maailmaa hakeutuvat kaupunkeihin ja kaupunkialueille. Erot kaupunkiseutujen välillä, niiden sisällä ja etenkin kaupunkiseutujen ja muiden alueiden välillä kasvavat.

Kehitystä ei voi eikä pidä keinotekoisesti estää. Sen sijaan tulee kehittää menetelmiä, joiden avulla eläminen mahdollistuu myös niillä alueilla, jotka eivät ole kasvukolmion ytimessä.

Jokainen pieni kunta ei voi olla voittaja. Suurin osa Suomen kunnista tulee olemaan joko sinnittelijöitä tai häviäjiä. Yhä useammassa kunnassa pitää kasvun sijaan siirtää painopiste älykkääseen supistumiseen tai sopeutumiseen. Sen sijaan Suomessa voi olla useampia kasvualueita, joissa etenkin koulutuksen ja työllisyystoimien kautta hyvän elämän perusedellytykset voivat täyttyä. Koulutus on kestävää aluepolitiikkaa ja EU puolestaan monien tärkeiden elinkeino- ja infrastuktuuri-investointien mahdollistaja.

Aktiivisen aluepolitiikan ohella yhtä tärkeää on keskittyä aktiiviseen kaupunkipolitiikkaan. Nämä kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois. Itse asiassa on oletettavaa, että kaupungistumis- ja keskittymiskehitys sekä monipaikkaisuus etenevät jatkossa toisiaan täydentäen.

Kaupunkien menestys on edellytys valtioiden ja sen eri alueiden menestykselle. Kaupungit myös kilpailevat yhä enemmän valtioiden rajat ylittäen. Aktiivinen kaupunkipolitiikka ja pääkaupunkiseudun menestys ratkaisevat merkittävältä osalta sen, miten paljon vero- ja tulonsiirto sekä valtionosuusjärjestelmän kautta pystytään tasoittamaan eroja maan eri osissa.

Eriytyminen alueiden välillä ja niiden sisällä kiihtyy. Olennaista muutoksen hallitsemiseksi on ymmärtää, miten muutoksen nopeus yhdistettynä esimerkiksi teknologisen kehityksen ja viestintäkanavien muutokseen muuttaa asenteitamme, ajatteluamme ja odotuksiamme. Tätä olen pohtinut paljon viime aikoina vaaliuutisoinnin, äänestysprosentin alhaisuuden ja tuoreimpien väestöennusteiden myötä. Kun yhtälöön lisää politiikan käyttövoimana jylläävän vastakkainasettelun ja jännitteiden hakemisen, osa ihmisistä tahtoo pysyä kaukana kaikesta, mikä edes kalskahtaa politiikalta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan lisää tutkimusta, mitä voidaan tehdä äänestyskäyttäytymiselle. Pyrkimykset eriarvoisuuden vähentämiseksi ja osallisuuden lisäämiseksi ovat ensiarvoisen tärkeitä kysymyksiä. Tutkimusten mukaan köyhyydellä, perhe- ja koulutustaustalla on yhteys äänestyskäyttäytymiseen ja kaupunki- ja aluepolitiikka vaikuttavat suoraan kaikkiin elämän edellytyksiin. MDI:n aluetutkijan Timo Aron twiitti 15.6. äänestämättä jättäneiden alueiden kostosta oli vähintäänkin pysähtymisen arvoinen.

Eri alueilla on erilainen kyky sopeutua isoihin yhteiskunnallisiin murroksiin. Vaikutukset näkyvät ihmisten arjessa eri tavoilla asuinpaikasta riippuen. Huoli omasta ja läheisten tulevaisuudesta määrittää arkea, jos kiinteistöomaisuuden arvo laskee rajusti, varallisuuserot kasvavat, työpaikat ja palvelut vähentyvät. Huolta voi aiheuttaa myös, jos asumisen ja elämisen kustannukset nousevat tai asuntolainojen ehdot kiristyvät.

Pidän alueellisen itsehallinnon vahvistamista sote-uudistuksella, alueellisten vahvuuksien, tuottavuuden, kilpailukyvyn ja saavutettavuuden tukemista valtio- ja EU-rakennerahoituksella  sekä koulutuksen alueellista tasa-arvoisuutta tärkeimpinä keinoina kehittää koko Suomen vahvuuksia. Keinoja ja tapoja on monia ja tulevalla vaalikaudella hallitusohjelmaan tulee Suomen alueellinen agenda, joka kokoaa eri toimenpiteet, rahoituskanavat ja toimintamallit, joiden avulla kaikki alueet ja ihmiset pidetään mukana kehityksessä. Pohjana työlle toimii nykyisen hallitusohjelman Koko Suomen monimuotoinen elinvoimapolitiikka kirjausten alla tehty työ.

Arjen todellisuus määrittää myös suhtautumista yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kun yhteiskunnallinen keskustelu kääntyy yhä enemmän ihmisten arjessa näkyvien ongelmien ja huolien ratkaisemiseen, lisääntyy kiinnostus vaikuttamiseen myös vaalien kautta.

Touko Aalto

Touko Aalto

Kirjoittaja on entinen kansanedustaja ja entinen vihreiden puheenjohtaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt