Adolf Hitleristä on kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään toisesta historiallisesta henkilöstä, arvioiden mukaan jopa 150[nbsp]000 teosta tai aikakauslehden artikkelia käsittelee natsismia ja sen valtakautta. Sen sijaan Adolfin isästä Alois Hitleristä ei ole juurikaan ilmestynyt tutkimuksia ja tätä aukkoa itävaltalainen emeritusprofessori Roman Sandgruber paikkaa teoksessaan.
Adolf Hitler ei halunnut juuri koskaan kertoa taustastaan. Valtakunnankansleriksi päästyään hän kielsi kaikki sitä koskevat julkaisut ja määräsi takavarikoitavaksi tai tuhottavaksi tärkeimmät asiakirjat. Siksi moni asia on jäänyt arvoitukseksi ja Alois Hitlerin sukutaustasta ja lapsuudesta on kerrottu paljon tarinoita, oletuksia ja suoranaisia valheita.
Tiedetään, että Maria Anna Schicklgruber synnytti pojan kesäkuussa 1837 ja kasteluettelossa isän nimelle tarkoitettu palsta jäi tyhjäksi. Lapsen nimeksi tuli Alois Schicklgruber. Vasta noin 40-vuotiaana Alois vaihtoi sukunimensä Hitleriksi. Myöhemmin Adolf totesi nimenvaihdoksen olleen parasta, mitä hänen isänsä sai aikaan.
Isän avioton tausta ja nimenmuutos vaikuttivat Adolf Hitleriin. Kun Hitler nousi julkisuuteen 1920-luvulla, alkoivat poliittiset vastustajat kiinnostua hänen sukujuuristaan, kuten alkuperäisestä sukunimestä. Samoin epäselvät perhesuhteet, mahdolliset insestiset yhteydet ja ennen kaikkea mahdolliset juutalaiset esi-isät kiehtoivat tutkijoita.
Aloisin taustoja
Alois pääsi nuorena suutarin oppipojaksi, mutta lopullinen ura löytyi Itävallan tullilaitoksen palveluksesta. Kansakoulupohjalta hän päätyi lopulta hyväpalkkaiseksi ylitullivirkailijaksi, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1895.
Työssään Alois oli ehdottoman kuuliainen Habsburgien monarkialle. Työyhteisössä hän oli hyvin ankara, suorastaan pikkutarkka ja ihmisenä erittäin vaikeasti lähestyttävä, kukaan ei pitänyt hänestä.
Aloisin kaksi ensimmäistä puolisoa menehtyivät ja vuonna 1885 hän meni naimisiin kolmannen kerran, Klara Pölzlin kanssa. Avioliiton syitä on pohdittu, tarvitsiko Alois alaikäisille lapsilleen huoltajan ja talouteensa emännän, vai oliko kyse sittenkin rakkaudesta. Adolf syntyi huhtikuussa 1889 perheen kolmantena lapsena.
Erot ja yhtäläisyydet
Alois harrasti koirankasvatusta ja tämän takia hän oli tottunut komentamaan myös lapsiaan kimeästi viheltämällä ja lyhyesti käskemällä.
Jokin Adolfin käytöksessä ärsytti suunnattomasti hänen isäänsä ja monien sukulaisten mukaan Alois hakkasi poikaansa useammin kuin tuolloin oli tavallista. Adolfin sisar Paula kertoi 1940-luvulla, että isä kuritti poikaansa lähes päivittäin. Adolfin lapsuus ei siten voinut olla kovin onnellinen.
Adolf puolusteli saamiaan selkäsaunoja oikeana kasvatustoimenpiteenä. Führerin mukaan pahoinpitelyt olivat välttämättömiä, muutoin isä ei olisi pärjännyt poikansa kanssa. Adolf mielsi isänsä esikuvaksi, autoritääriseksi ja väkivaltaiseksi patriarkaksi, samanlaiseksi, jollaiseksi kuvitteli itsensä ja jollaisena hän myös toimi politiikassa. Sotilaskoulutuksenkin osalta Hitler totesi, että heikkous oli hakattava pois ihmisestä.
Jotain vihaa isää kohtaan selvästi jäi ja tämä näkyi joissain yksityiskohdissa, kuten muun muassa suhtautumisessa virkamiehiin, jollainen hänen isänsäkin oli. Jo nuorena Hitler oli kuuleman mukaan saanut raivokohtauksia kuulleessaan sanan virkamies.
Ulkoisilta elämäntavoiltaan isä ja poika olivat melko erilaisia. Alois söi hyvin mielellään lihaa ja hän saattoi ruokailun aikana helposti tyhjentää neljäkin oluttuoppia, lisäksi hän poltti kuin korsteeni.
Tässä törmätään usein esiintyvään väitteeseen, että Alois oli surkea, perhettään hakkaava alkoholisti. On selvää, ettei Alois Hitler ollut mikään miellyttävä aviomies, perheenisä tai työtoveri, mutta juoppoudesta Sandgruber on erimieltä.
Professorin mukaan kertomukset Aloisin jatkuvasta ryyppäämisestä eivät vaikuta kovin uskottavalta. Miehen työura, hänen käsialansa, vapaa-ajan harrastuksensa ja toimeliaisuutensa eläkeaikana todistavat päinvastaista. Lisäksi on hyvä huomioida tuon ajan juomatottumukset. Tapoihin kuului, että miehet kävivät päivittäin istuskelemassa krouveissa ja puhumassa politiikkaa.
Ei tiedetä tarkasti, milloin Adolf Hitleristä tuli kasvissyöjä, ja milloin ja mistä syystä hän luopui kokonaan savukkeista ja alkoholista. Joka tapauksessa Alois ei ollut hänen esikuvansa näissä asioissa.
Suurin yhtäläisyys Aloisin ja Adolfin välillä löytyy ylettömästä itsetunnosta ja täydellisestä itsekritiikin puutteesta. Samoin neuvojen vastustaminen, tieteellisen asiantuntemuksen halveksunta sekä oman kaikkitietävyyden korostaminen olivat kaikki isän vaikutusta.
Alois Hitler kuoli tammikuussa 1903 kantakapakkansa sohvalle. Isänsä poismenon jälkeen 14–vuotiaan Adolfin ei tarvinnut enää pelätä raakalaismaisia kasvatusmenetelmiä. Toisaalta isän poismeno merkitsi Adolfin elämässä johtohahmon häviämistä.
Roman Sandgruber: Alois Hitler – Diktaattorin isä. 291 sivua. Saksan kielestä suomentanut Sirpa Hietanen. Minerva Kustannus Oy.
Jarkko Kemppi
