Alkoholitutkija tyrmää Alkon: En keksi mitään järkevää syytä monopolille

Kansanterveysasiantuntija ei keksi mitään järkevää syytä Alkon monopolin säilyttämiselle.

Suomessa ylläpidetään EU:n antamalla erivapaudella alkoholimonopolia. Kari Poikolaisen mukaan tätä on vaikea ymmärtää.

”Perusteena se, että alkoholi on meillä poikkeuksellisen suuri ongelma. Vain Alko voi suojella raittiuden tieltä horjahtanutta juomaria”, hän toteaa ironisesti Libera-ajatushautomon sivuilla julkaistussa blogissaan.

Kari Poikolainen on lääketieteen ja kirurgian tohtori ja Helsingin yliopiston kansanterveystieteen dosentti. Hän on toiminut myös muun muassa Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtajana ja maailman terveysjärjestö WHO:n asiantuntijana.

Poikolainen muistuttaa, ettei Suomi poikkea Euroopan maiden keskitasosta alkoholin kokonaiskulutuksen osalta. Juomatapojen haitallisuudenkin mukaan Suomi sijoittuu keskimmäiseen eli kolmanteen ryhmään viidestä.

”Alkoholin käyttöön liittyvä kuolleisuus ja toimintakykyisten elinvuosien menetys ei Suomessa ole Euroopan suurin vaan lähempänä keskitasoa. Olemme ainakin tässä olleet hyviä harhauttamaan Brysselin päättäjiä”, Poikolainen summaa.

Hänen mukaansa Alkon monopoli ei myöskään ole aito monopoli. Sen kautta myydään vain osa kaikesta Suomessa käytetystä alkoholista. Esimerkiksi vuonna 2014 Alkon osuus Suomessa myydystä alkoholista, eli tilastoidusta kulutuksesta, oli 40,6 prosenttia.

Luvussa ei ole huomioitu tilastoimatonta alkoholinkulutusta, kuten matkustajatuontia. Tilastoimattoman kulutuksen osuus on kokonaisuudessaan ollut viime vuosina hieman yli 20 prosentin luokkaa kaikesta kulutuksesta.

”Alkoholisti ei vähennä juomistaan kuin pakon edessä”

Kari Poikolaisen mukaan monopolia perustellaan niin sanotulla kokonaiskulutusteorialla.

”Sen mukaan alkoholihaittojen vähentämiseksi on pienennettävä kokonaiskulutusta, koska silloin haitat vähenevät. Kokonaiskulutus, siis yhteenlaskettuna kaikki alkoholi mitä Suomessa juodaan, vähenee kun alkoholipolitiikkaa kiristetään vaikeuttamalla juomien tarjontaa ja korottamalla hintaa”, Poikolainen selvittää.

”Kokonaiskulutus kyllä väheneekin, mutta vähennys kohdentuu pääasiassa kohtuukäyttäjiin. Alkoholistit eivät paljoa vähennä juomistaan muutoin kuin pakon edessä. Kansanterveys ei juuri muutu, mutta verotulot vähenevät”, hän jatkaa.

Poikolaisen mukaan kokonaiskulutusmalli ei toimi kuten uskotellaan. Hän pitää toimintakykyisiä elinvuosia kattavimpana kansanterveyden osoittimena. Ne saadaan laskemalla yhteen ennenaikaisten kuolemantapausten vuoksi menetetyt elinvuodet ja sairauksista johtuvat toimintakykyä alentavat vuodet.

”Kireä alkoholipolitiikka ei vähennä alkoholista johtuvien toimintakykyisten elinvuosien menetysten määrää. Tähän viittaa 30 OECD-maan välinen vertailu. Näissä maissa alkoholin kulutus asukasta kohti ei ole missään merkitsevässä yhteydessä alkoholipolitiikan tiukkuuteen eikä toimintakykyisten elinvuosien menetyksien määrään.”

Poikolaisen mukaan alkoholipolitiikasta ammattinsa tehneet väittävät kaikkien tutkijoiden olevan yksimielisiä siitä, että kireä alkoholipolitiikka on tehokasta.

Perusteluksi esitetyt tutkimukset, joissa havaitaan kulutuksen tai kuolleisuuden muuttuvan hinnan tai tarjonnan myötä, edustavat Poikolaisen mukaan valikoitua otosta kaikista tutkimuksista. Tutkijan mukaan kertomatta jää, että myös vaikutuksen puutteesta löytyy näyttöä.

Poikolainen toteaa, ettei hän keksi ”mitään järkevää syytä” monopolin ylläpidolle.

Hänen mielestään alkoholiverot voitaisiin kerätä kaikilta kauppiailta aivan kuten muutkin kulutusverot. Myyntiäkin voitaisiin valvoa kuin Alkossa ja luvat viedä niiden sääntöjä rikkovilta.

”Vapautettu kauppa koituu kuluttajien eduksi. Monopoli on menneen ajan idea, josta on jo aika päästä eroon.”

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt