Suomalainen ympäristökeskustelu ja ruokakeskustelu ovat muuttuneet läpivihreäksi viherpesuksi. On unohdettu, että suomalaisten pitää tuottaa ruokansa itse. On unohdettu, että pellot eivät ole luonnonsuojelukohteita, vaan ruuan tuottamista varten. Energiaa halutaan mitä ihmeellisimmin keinoin, vaikka metsä ja suot ovat meidän luontaisia ikiaikaisia energialähteitämme.
Kuinka kauas taantumaan ja menneeseen meidän pitää mennä, että tajuamme, mitä olemme tehneet? Sähköverkoista halutaan luopua syrjäalueilla ja jonkun mukaan ne pitäisi korvata dieselkäyttöisillä aggregaateilla, ruuantuotanto halutaan lopettaa, polttomoottoriautot halutaan pois liikenteestä, ja niin edelleen. Haluammeko syödä puun kaarnasta tehtyä pettujauhoa, vai kehittää Suomea? Kai jokainen luulisi, että tätä upeaa sisun rikastamaa maata, joka kehittyi maailman mittakaavassa upeaksi paikaksi elää, haluttaisiin edelleen kehittää.
Onko osa teistä poliitikoista liittymässä vihreiden rintamaan? Samalla hävitään kansan syvien rivien, maalaisjärkisten ihmisten kannatus. Nuolemalla hipstereitä ja pääkaupunkilaisten tai ympäristöjärjestöjen hipiää, unohtuvat todelliset arvot. Jokainen, joka lähtee vihreiden kelkkaan, tulee häviämään, koska vihreät tekevät omaa ideologiaansa uskottavammin kuin muut.
Matkimalla ideologioita ja unohtamalla terve kapitalismi, Suomi näivettyy. Älkää pelätkö olla uskollisia omalle aatteellenne.
On paljon ihmisiä, jotka näkevät vihreissä arvoissa, kaiken suojelemisessa, suuria arvoja. Vihreiden arvojen puolustajat ovat nyt äänekkäitä, ja toivotaan ettette te päättäjät luule, että äänekkäintä pitää aina totella.
Puolustan avoimesti suomalaista energiatuotantoa ja kotimaista ruokatuotantoa. Suomalainen elintarvikeketju on hätää kärsimässä, ei sen lyömisellä ole tulevaisuutta. Alkutuotannolta vaaditaan ainoastaan luonnonsuojeluarvoja, mutta kesantoheinillä ei kansaa ruokita kuin lehmiä. Mutta niitäkään ei suvaita.
Suomalainen elintarvikeketju on kestävää ja koko ketju sitoutuu ja sopeutuu yhteiskunnan muuttuneisiin vaatimuksiin – omin varoin, omalla rahalla. Juttelin juuri sikafarmarin kanssa, joka oli laittanut omaa rahaa satoja tuhansia euroja sikalaansa uusien tilavaatimusten vuoksi.
Moni poliitikko omaa heinäntekojärkeä, mutta yhä kasvava joukko on livennyt populistiseen maailmankatsomukseen. En tunne tätä epäjärjellistä ideologiaa omakseni.
Erilaiset värimaailmat sallitaan, sininen, punainen, vihreä ja natanvihreä. Demokratia on sitä, että kaikille sallitaan oma näkemys, omat värit. Mottoni on, että jokaista pitää kunnioittaa, mutta arvostaminen on jokaisen oma asia.
Kansantalous edellä mennään, eikö niin? Kehitysmaat eivät kykene suojelemaan maapalloa. Kehitysmaiden päästöt kasvavat enemmän, kuin Euroopan päästöt vähenevät.
Vain varakkaalla kansakunnalla on varaa suojella. Jos me vain suojellaan, silloin tuodaan energia ulkomailta, kyseenalaisesti tuotettuna. Jos me vain suojellaan, tuodaan ruokakin ulkomailta, epäeettisesti tuotettuna. Ollaanko me silloin oikeilla jäljillä, vihreillä, vaiko homeenvalkoisella?
Turvetta pesään, puuta kattilaan ja suomalaista ruokaa lautaselle — näin säilytämme kilpailukykymme, kansantalouden kasvun ja voimme hyvin.
Ruokatuotantoketju tuo Suomeen arvonlisää 15 miljardia, erilaisia veroeuroja 9 miljardia, yhteensä 26 miljardia. 13 prosenttia kaikista työtätekevistä ihmisistä työllistyy ruokaketjussa.
Älkää harrastako itsenne viherpesua, arvon poliitikot. Viherpesu on tämän päivän anekauppaa, anekaupalla myydään vihreitä arvoja ja peitellään oikeita ongelmia. Aneilla ei ole koskaan päästy taivaaseen, vaikka niin meille luvattiin.
