Kiihtynyt aivovuoto konkretisoi Venäjän autoritäärisen modernisaation epäonnistumisia ja syventää maan pidemmän aikavälin ongelmia, toteaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila.
– Samalla se vähentää hallinnon poliittisia paineita tehdä maasta vetovoimaisempi koulutetuille ja kansainvälisesti suuntautuneille kansalaisille, Lassila kirjoittaa Aivovuoto Venäjältä – Kremlin kaksiteräinen miekka –julkaisussaan.
Paremmista mahdollisuuksista ja avoimemmasta ilmapiiristään huolimatta Venäjän pitkälle globalisoituneet suurkaupungit, Moskova ja Pietari etunenässä, eivät tarjoa riittävästi edellytyksiä pitämään korkeasti koulutettuja ja kansainvälisesti suuntautuneita ihmisiä maassa.
– Presidentti Vladimir Putinin hallinnolle koulutetun väestön kiihtynyt maastamuutto on ennen kaikkea globalisaatioon liittyvä ongelma, joka kytkeytyy suoraan autoritäärisen hallinnon kyvyttömyyteen lunastaa vuosia jatkuneet puheet talouden modernisoinnista ja työn tuottavuuden nostamisesta, Lassila toteaa.
Hänen mukaansa houkuttelevammat työmarkkinat korkeasti koulutetuille ovat modernisoinnin elinehto, mutta niihin sisältyy poliittisia riskejä.
– 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen talouskasvun tarjosi kaikille venäläisille, myös suurten kaupunkien kansainvälisesti suuntautuneelle väestölle, uusia mahdollisuuksia. Jälkimmäisten odotukset muuttuivat kuitenkin dramaattisesti vuoden 2011 jälkeen.
Kiihtyneen aivovuodon poliittinen ulottuvuus liittyy Lassilan mukaan juuri 2011–12 protestien jälkeiseen käänteeseen, joka näkyy paitsi lähtijöiden määrässä, ennen kaikkea syissä, joiden vuoksi maasta on lähdetty.
– Venäläisten emigranttien haastatteluista käy ilmi, että kolme merkittävintä syytä maastamuuttoon vuoden 2012 jälkeen emigroituneiden keskuudessa ovat olleet Venäjän poliittinen ilmapiiri, kansalaisvapauksien puuttuminen ja taloudellinen näköalattomuus, Lassila kirjoittaa.
Ennen vuotta 2012 muuttaneille tärkeimmät lähtöön vaikuttaneet tekijät olivat koulutus, taloudellinen näköalattomuus ja ammatilliset syyt.
Kansalaisten tarpeita väheksytään
Emigraation poliittinen ulottuvuus ilmenee myös Venäjältä saapuvien turvapaikanhakijoiden määrän kasvuna erityisesti vuoden 2012 jälkeen. Lassila kertoo, että vuonna 2017 EU-maista haki turvaa 12,700 venäläistä ja USA:sta liki kolmetuhatta.
Poliittisessa mielessä koulutetun, kriittisen ja oppositiohenkisen väestönosan muuttohalukkuus ja viime kädessä emigroituminen ei lyhyellä aikavälillä ole autoritääriselle hallinnolle ongelma.
– Se tarjoaa välittömän venttiilin purkaa kasvavaa yhteiskunnallista tyytymättömyyttä pitämällä rajat auki. Hallinnolle vaarallisin poliittinen aktivismi, poliittinen järjestäytyminen ja yhteiskunnallinen kritiikki liittyvät kiinteästi korkeasti koulutettuihin nuoriin kaupunkilaisiin, Lassila selittää.
Lassilan mukaan tällainen kansalaisten osaamista ja sen muuttuvia tarpeita väheksyvä toimintatapa ei kuitenkaan tarjoa pysyvää ratkaisua Kremlin haluttomuudelle uudistaa menettämäänsä yhteiskuntasopimusta koulutetun nuorison kanssa.
– Mikäli Venäjän hallinto haluaa pitää rajat jatkossakin auki länteen, sen on syytä ottaa vaari sieltä tulevista vaikutteista muutenkin kuin torjumalla ne tai antamalla koulutettujen kansalaisten jättää maa. Jos nykyinen kehitys jatkuu, Kremlin juhlapuheiden innovaatiot ja teknologiset läpimurrot jäävät pelkiksi puheiksi.
Tilastojen epämääräisyys
On arvioitu, että Vladimir Putinin liki 20 vuoden valtakauden aikana Venäjältä on emigroitunut 1,6 – 2 miljoonaa ihmistä.
– Maastamuutto on kiihtynyt erityisesti Putinin kolmannen presidenttikauden jälkeen vuodesta 2012 alkaen, ja esimerkiksi vuonna 2017 Venäjältä muutti pois arviolta 377[nbsp]000 ihmistä, Lassila toteaa
Poismuuttaneiden todellisesta lukumäärästä kiistellään, sillä keskeinen ongelma on pitkään ollut maahanmuuton ja maastamuuton tilastoinnin epämääräisyys.
Venäjän kansantalouden ja julkishallinnon presidentillisen akatemian tutkimuksessa on arvioitu, että jopa 90 prosenttia ulkomailla asuvista venäläisistä säilyttää tiedon asuinpaikastaan Venäjällä, ja täten heidät luokitellaan edelleen Venäjällä asuviksi.
Esimerkiksi Saksaan muutti vuonna 2016 Venäjän valtiollinen tilastokeskus Rosstatin mukaan vajaa 5[nbsp]000 henkilöä, kun Saksan tilastojen mukaan maahan saapui Venäjältä samana vuonna noin 25[nbsp]000 henkilöä.
– Kaiken kaikkiaan erot tilastojen välillä ovat osoittaneet, että Venäjältä on poistunut kuusinkertainen määrä ihmisiä verrattuna Rosstatin ilmoittamiin lukuihin.
– Kiistattomin piirre monitulkintaisissa maastamuuttotilastoissa on kiihtynyt aivovuoto. Arviolta 58[nbsp]000 korkeasti koulutettua muutti pois Venäjältä vuonna 2017, ja yleisin emigroitumisikä on ollut 30–34 vuotta.
