– Syömishäiriöt lisäävät kuitenkin selvästi muun muassa keskenmenon riskiä, ja äidin syömishäiriö voi vaikuttaa myös vastasyntyneen terveyteen, toteaa Milla Linna väitöskirjassaan. Hän tutki syömishäiriöiden vaikutuksia nuorten naisten lisääntymisterveyteen ja psykologiseen terveyteen.
Kliinisessä aineistossa verrattiin syömishäiriön vuoksi hoidossa olleita naisia verrokkeihin useiden rekistereistä poimittujen yleistä lisääntymisterveyttä, raskauksien ja synnytysten kulkua ja lasten perinataaliterveyttä mittaavien muuttujien suhteen.
Kaksosilla tehtyyn kyselytutkimukseen sisältyi useita psykologisen terveyden mittareita sekä syömishäiriöiden seulontaan tarkoitettuja kysymyksiä.
Diagnostisten haastattelutietojen perusteella verrattiin syömishäiriön sairastaneita naisia heidän terveisiin kaksossisariinsa sekä terveisiin verrokkeihin ja arvioitiin syömishäiriöiden paranemistaipumusta sekä psykologista toipumista
Kaksosaineisto osoitti, että laihuushäiriöön sairastuneista nuorista naisista oli viiden vuoden kuluttua parantunut noin 67 prosenttia ja ahmimishäiriöön sairastuneista noin 57 prosenttia.
Kliininen tutkimusaineisto puolestaan osoitti, että seuranta-ajan kuluessa monilla syömishäiriön vuoksi hoidossa olleista naisista ilmeni kohonnut riski lisääntymisterveyden ongelmiin, mutta valtaosalla raskaus ja synnytys olivat sujuneet normaalisti.
Linnan tutkimuksen mukaan laihuushäiriön (anorexia nervosa) sairastaneet saivat harvemmin lapsia kuin verrokit, ahmimishäiriön (bulimia) sairastaneet taas olivat verrokkeja todennäköisemmin keskeyttäneet raskauden, ja ahmintahäiriöön (BED) liittyi kohonnut keskenmenon riski.
– Äidin laihuushäiriöön ja ahmintahäiriöön (BED) liittyi sikiön kasvun poikkeavuuksia raskauden aikana, ja sekä äidin laihuushäiriöön että ahmimishäiriöön liittyi vakavia terveysongelmia vastasyntyneellä, Linna toteaa väitöstiedotteessaan.
– Tutkimuksen kaksosaineisto antaa suotuisamman kuvan laihuushäiriön ja ahmimishäiriön jälkeisestä psykologisesta toipumisesta kuin aiemmat tutkimukset, Linna sanoo.
– Toipuminen oli hidasta ja vaiheittaista, mutta valtaosa laihuushäiriön sairastaneista saavutti kuitenkin ennen pitkää terveitä kaksossisariansa vastaavan psykologisen hyvinvoinnin tason, hän jatkaa.
Psykologinen toipuminen ahmimishäiriöstä oli Linnan mukaan jonkin verran hitaampaa kuin laihuushäiriöstä toipuminen. Sekä laihuushäiriön että ahmimishäiriön oireista sitkeimpiä ja vaikeimmin voitettavia olivat tyytymättömyys omaan kehoon sekä psykosomaattiset oireet.
– Monet syömishäiriöitä sairastaneet naiset toipuvat hyvin eikä heillä ole ongelmia lapsen saamisessa. Toisaalta syömishäiriöt kuitenkin lisäävät useiden vastasyntyneen terveyteen liittyvien ongelmien riskiä, joten tehostettu raskausajan seuranta voisi olla syömishäiriöitä sairastaneelle hyödyksi. Sairastettu syömishäiriö on tärkeä mainita äitiysneuvolassa, jotta mahdollisia ongelmia pystytään ennaltaehkäisemään, Linna muistuttaa.
LL Milla Linnan väitöskirja Reproductive and Psychological Outcomes of Eating Disorders tarkastetaan lauantaina 3. toukokuuta Helsingin yliopistossa.
