Legendaarinen Abba-superyhtye on tehnyt comebackin lähes 40 vuoden tauon jälkeen maailman listojen kärkeen Voyage-albumillaan. Pian täyttää 40 vuotta myös lähes huomiotta jäänyt rankka poliittinen viesti, jonka yhtye kylmän sodan loppuvuosina teki.
Ajatus saattaa monelle tuntua oudolta yhtyeen pop-imagon vuoksi, mutta Abban 1982 The Visitors -kappale oli harvinainen ja merkittävä poliittinen kannanotto Neuvostoliiton ihmisoikeuksista. Pop-musiikin historiassa huippukappaleissa on ollut vain harvoja yhtä rankkoja esityksiä kommunistidiktatuureja vastaan. Kylmän sodan aikana rock-kulttuurissa lähinnä enintään protestoitiin yleisesti ydinaseita ja sodan uhkaa.
Abban The Visitorsin sanoitus kertoo tilanteesta, jossa päähenkilö kuulee kotonaan ovikellon soivan, oven takaa kuuluu vaimennettuja ääniä ja hän menee paniikkiin. Hän muistelee salaisia tapaamisia, joissa puhuttiin hiljaisella äänellä hymyillen. Hän pelkää, ettei kestä, ja lausuu vetoomuksen: Help Me.
– Nämä seinät ovat todistaneet kaiken nöyryytyksen tuskan / ja nähneet vapauden toivon aurinkoisilla kasvoilla / ja nyt he ovat tulleet hakemaan minut / tulleet murskatakseen minut, laulun esittäjä toteaa.
– He tietävät nyt että olen täällä vapisten / yhä kasvavassa terrorissa – murtumassa / koko maailmani romahtaa, tulee hulluksi / pakoa ei ole – minä murrun
– Mutta miten rakastin salaisia tapaamisiamme / me puhuimme ja puhuimme hiljaisilla äänillä – hymyillen
The Visitors kertoi näin toisinajattelijan kohtalosta kommunistisessa itänaapurissa. Kappale syntyi lokakuussa 1981. Samana ajankohtana Neuvostoliiton sukellusvene ajoi karille Tukholman saaristossa.
Abban sanoittaja-kitaristi Björn Ulvaeus kertoi 2011 levyn taustasta alla kuuluvassa Pop och politik -ohjelmassa.
– Kylmä sota oli kylmintä mitä oli. Se oli selvä uhka, ja niin ilmeinen meille ruotsalaisille jotka asuimme niin lähellä. Ajattelin että mieluummin tapan itseni kuin joudun piilottelemaan joka päivä enkä kykene elämään elämääni, Björn Ulvaeus toteaa haastattelussa.
– Ja ajattelin millaista olisi elää sen kaltaisessa diktatuurissa. Ja se oli The Visitorsin tekstin alkuperä.
– Kuvittelin jossain Moskovassa asunnon, jossa olisi voinut olla kokouksia ja puhuttu siitä millaista vapaudessa voisi olla, mutta myös kauhusta, miten sana leviäisi… Ja millaista olisi sinä yönä, kun oveen koputetaan, hän kuvailee.
Björn Ulvaeus muistelee ajatelleensa, etteivät sanat olleet aivan riskittömiä.
– Voin kuvitella venäläisiä, jotka saivat käsiinsä Abban levyn, että he saivat pienen pienen häivähdyksen siitä millaista ulkopuolella oli… Sillä he eivät saaneet nähdä mitään muuta kuin mitä oli päätetty.
Sanojen tarkoitusta ei 1982 suinkaan peitelty. Ulvaeus kertoi Pop och politik -ohjelman alla kuitenkin, ettei moni varmaan tajunnut mistä kappaleessa oli kyse – ”koska se oli Abba ja kaikki ajattelivat ettei siinä voinut olla poliittista sanomaa”.
– Se saattoi olla meidän kirouksemme. Musiikkiamme pidettiin aina yksinkertaisena ja iloisena, jossa ei mitenkään voinut olla poliittisia viestejä, hän valitteli.
The Visitors -albumi vuonna 1982 jäi Abban viimeiseksi – ennen nyt tullutta Voyage-albumia.
Ironisesti Neuvostoliitossa ei huomattu rajua sanoitusta. Yhtyeen levyjä sai myydä tietyn kiintiön verran Neuvostoliitossa, koska Abba tuli puolueettomasta maasta. The Visitorsin jälkeen Abba tosin sai porttikiellon ja levyt vedettiin kaupoista, kun Ulvaeus ja Benny Andersson ottivat kantaa Puolan sananvapaustilanteeseen.
Abba-harrastajat tietävät, että vapaus-teema on vilahtanut muissakin yhtyeen kappaleissa kuten Fernandossa ja uuden levyn päätöskappaleessa Ode to Freedom.
I hear the doorbell ring and suddenly the panic takes me
The sound so ominously tearing through the silence
I cannot move, I’m standing
Numb and frozen
Among the things I love so dearly
The books, the paintings and the furniture
Help me
The signal’s sounding once again and someone tries the door-knob
None of my friends would be so stupidly impatient
And they don’t dare to come here
Anymore now
But how I loved our secret meetings
We talked and talked in quiet voices
Smiling
Now I hear them moving
Muffled noises coming through the door
I feel I’m
Crackin’ up
Voices growing louder, irritation building
And I’m close to fainting
Crackin’ up
They must know by now I’m in here trembling
In a terror evergrowing
Crackin’ up
My whole world is falling, going crazy
There is no escaping now, I’m
Crackin’ up
These walls have witnessed all the anguish of humiliation
And seen the hope of freedom glow in shining faces
And now they’ve come to take me
Come to break me
And yet it isn’t unexpected
I have been waiting for these visitors
Help me
Benny Andersson / Björn Ulvaeus © Universal Music Publishing Group
