Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kiinnostusta Grönlantiin on selitetty osin sillä, että niin sanotun Giuk-kapeikon sotilaallinen merkitys korostui jo kylmän sodan aikana.
Grönlannin, Islannin ja Britannian välisen merialueen hallinnalla on merkitystä Venäjän laivaston liikkeiden havaitsemisessa ja torjumisessa konfliktin aikana.
Norjan NDUC-korkeakoulun ja laivastoakatemian tutkija Ina Holst-Pedersen Kvam huomauttaa, että Venäjän luomasta uhkasta on esitetty viime aikoina julkisuudessa yksinkertaistettua ja osin harhaanjohtavaa kuvaa.
Valkoisen talon suurimman uhkakuvan sanotaan olevan se, että Pohjoinen laivasto ujuttaisi sukellusveneitään Yhdysvaltain rannikolle ydinaseiden laukaisua varten. Kriisissä tai jännitteisessä tilanteessa niitä voitaisiin käyttää uhkailun välineenä.
– Tällainen skenaario ei ole kuitenkaan ollut mukana Yhdysvaltain tai Venäjän operatiivisessa suunnitellussa 1970-luvun alun jälkeen. Silloin Yankee-luokka oli viimeinen strateginen sukellusvene, jonka ballistiset ohjukset olisi ollut pakko laukaista Atlantin länsiosista rajoitetun kantaman vuoksi, Ina Holst-Pedersen Kvam kirjoittaa Blueskyssa.
Yankee- eli Projekti 667A -luokan sukellusveneiden partioalueet olivat melko lähellä Yhdysvaltain itä- ja länsirannikkoja, jotta Neuvostoliitto pystyisi tarvittaessa käynnistämään ensi-iskun lyhyellä varoitusajalla. Tutkija kuvailee tätä Kremlin ”äärimmäiseksi henkivakuutukseksi”. Sukellusveneet olivat kuitenkin alttiita havaitsemiselle ennen laukaisuasemiin pääsyä.
Uudemmat mallit antoivat neuvostojohdolle mahdollisuuden sijoittaa sukellusveneet strategiseen reserviin turvallisemmille merialueille Kuolan niemimaan pohjoispuolelle ja Tyynenmeren pohjoisosiin. Ne pystyivät toimimaan arktisen alueen jääpeitteen alta.
Tällöin myös sukellusveneitä koskeva strateginen ajattelu muuttui. Ensi-isku tai kostoisku paljastaisi sukellusveneiden sijainnin, joten niiden ydinpelote pidettäisiin sotatilanteessa reservissä. Lentokoneisiin ja siiloihin pohjautuva ydinpelote olisi vastuussa ensimmäisestä ja toisesta aallosta. Ydinohjuksilla varustetut sukellusveneet sen sijaan katoaisivat Jäämerelle.
Delta IV- ja Borei-luokan sukellusveneet toimivat nykyisin samankaltaisen strategian pohjalta.
– Sieltä käsin mahdollisen kolmannen iskun uhka määrittelisi tulevat rauhanneuvottelut. Kremlille strategisista ydinsukellusveneistä muodostui ratkaiseva ”kostoase”, joka turvaisi hallinnon selviytymisen uhkaamalla sodan lopettamista Venäjälle edullisilla ehdoilla, Ina Holst-Pedersen Kvam sanoo.
However, after commissioning the Delta class in 1973 and Typhoon class in 1981, respectively equipped with SS-N-8/18 and SS-N-20 of intercontinental range, the Kremlin could for the first time concentrate its growing SSBN fleet as a 'strategic reserve' in safer waters outside the Kola Peninsula
— Ina Holst-Pedersen Kvam (@inahpkvam.bsky.social) 2025-03-03T09:20:07.751Z
There, they would operate from so-called 'bastions' beneath the Arctic ice cap. The combination of Delta and Typhoon's improved survivability with simultaneous capability increases in newer variants of SLBMs prescribed them as such a much greater role in the Kremlin's nuclear deterrence strategy.
— Ina Holst-Pedersen Kvam (@inahpkvam.bsky.social) 2025-03-03T09:20:07.752Z