[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”helikopterirahaa” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]V, U vai L? Siinä talouden suurin kysymys tällä hetkellä. Kirjaimet viittaavat koronataantumasta palautumiseen.
V-malli tarkoittaisi ripeää nousua heti kun virus on taltutettu ja rajoitustoimia puretaan. Tämä lienee epärealistista, koska korona ehtii jo runtelemaan taloutta. Työttömäksi jäänyt ei heti palaa työmarkkinoille eikä konkurssiin ajautunut yrittäjä huomenna ole perustamassa uutta firmaa.
Realistisempi U-malli tarkoittaisi palautumista koronaa edeltävälle uralle, mutta pidemmän ajan kuluessa, vähitellen.
Pahin vaihtoehto on L-malli, jossa korona jättää pysyviä haittoja talouteen. Tällaiseen tilanteeseen päädytään, jos pandemia esimerkiksi laukaisee rahoitusmarkkinakriisin, käynnistää protektionismin aallon tai johtaa poliittiseen epävakauteen.
Mitä valtiot voisivat tehdä palauttaakseen talouden mahdollisimman nopeasti kasvu-uralle? Mittavilla tukipaketeilla pyritään turvaamaan ihmisten toimeentulo ja pitämään yritykset pystyssä kriisin yli. Myös keskuspankit ovat suuren rahasäkin kanssa liikkeellä.
Kaikki tämä ei kuitenkaan ehkä riitä taantuman taittoon. Keskusteluun on noussut julkisten investointien merkittävä lisääminen.
Taloustahot Kansainvälisestä valuuttarahastosta IMF:stä kehittyneiden talouksien yhteistyöjärjestö OECD:hen ovat suosittaneet julkisten investointien lisäämistä, viimeisimpinä työelämäprofessori Vesa Vihriälän vetämä talousviisaiden työryhmä.
Myös poliitikot ovat innostuneet. Mahdollisiksi keinoiksi on mainittu kaikki retkeilyalueiden kunnostamisesta biotalouden edistämiseen. Julkisessa keskustelussa investoinnilla tarkoitetaankin usein mitä tahansa panostusta, vaikka käytännössä olisi kyse kulutusmenosta. Esimerkiksi uudet hävittäjät eivät ole investointi, vaan tärkeä panostus puolustuskykyymme. Niiden ei kuitenkaan ole tarkoitus maksaa itseään takaisin.
Investoinnit ovat merkittävä osa taloutta. Suomen bruttokansantuote oli 2019 noin 240 miljardia. Yksityiset investoinnit olivat yhteensä 47 miljardia ja julkiset kymmenen miljardia.
Suomea on vaivannut pitkään lähes kroonistunut investointien vähyys. Julkiset investoinnit sen sijaan ovat kasvattaneet osuuttaan kaikista investoinneista. Vuosien 2000 ja 2018 välillä julkiset investoinnit lisääntyivät 42 prosenttia ja kotitalouksien 25 prosenttia, mutta yritysten investoinnit vain 13 prosenttia. Kehitys 2008 finanssikriisin jälkeen on ollut suorastaan surkeaa.
Aitojakin julkisia investointeja on hyvin monenlaisia. Useimmiten mainittuina ovat koulutus-, tutkimus- ja tuotekehitysmenot ja infrahankkeet. Näissäkin on valtavasti vaihtelua riippuen siitä, mikä hanke on kyseessä.
Julkiset infrastruktuuri-investoinnit lisäävät aina bruttokansantuotetta, mutta ne lisäävät hyvinvointia ainoastaan, jos infra on riittävän hyödyllistä. Yleisellä tasolla kuljetusinfraan suunnattujen investointien ei ole havaittu nopeuttaneen talouskasvua Euroopassa.
Kehittyneissä talouksissa infrastruktuuri-investoinnit eivät valtavasti lisää tuottavuutta, koska infra on jo niin korkealaatuista. Toki yksittäinen hanke voi näin tehdä.
Asiaa voi havainnollistaa vaikkapa maailman kymmenen arvokkaimman yhtiön avulla. Ne olivat maaliskuun lopussa järjestyksessä Microsoft, Apple, Amazon, Alphabet (Google), Alibaba, Facebook, Tencent, Berkshire Hathaway, Visa ja Johnson & Johnson.
Kuinka monelle näistä nykytalouden vetureista entistä useammat päällystetyt tiet tai uudetradat ovat olleet oleellisia arvonluonnin kannalta? Ne ovat tietenkin tarvinneet toimivan infran edes syntyäkseen, mutta se on jo niin kattava, että lisäinvestoinnit eivät ole juuri tuoneet hyötyä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” parallax=”content-moving” parallax_image=”290202″ css=”.vc_custom_1591343645029{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”321662″ img_size=”full” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUp” css=”.vc_custom_1591343546173{margin-top: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Henkistä pääomaa luovat investoinnit lienevät nykymaailmassa perustellumpia kuin infraparannukset. Tässäkin täytyy muistaa, että kaikki koulutus- ja tutkimusmenojen lisääminen ei ole investoimista, jos menoilla ei saada aikaan riittävää pysyvää hyötyä. Myös ilmastonmuutoksen torjuntaan käytettävät investoinnit ovat perusteltuja, koska ne tarvitaan jossain vaiheessa joka tapauksessa.
Talousvaikuttaja Björn Wahlroos ilmaisi kantanaan, että Suomella ei ole varaa entistä suurempiin julkisiin investointeihin, ja että itseään ei voi tukastaan vetäen nostaa. Wahlroosin viesti on oikea siinä, että julkinen sektori ei pelkällä omalla menojen lisäämisellään voi taloutta pelastaa, vaan se edellyttää yksityisen puolen menestymistä.
Parhaita toimia lienevät sellaiset, jotka käynnistävät yksityisiä, markkinaehtoisia investointeja ilman julkista rahaa. Tämä voi tapahtua siten, että julkinen sektori luo luottamusta kokonaiskysynnän palautumiseen ja mahdollisesti parantaa samalla investointiympäristöä esimerkiksi uudistamalla työmarkkinoita ja verotusta. Julkiset investoinnit voisivat harkitusti täydentää tilannetta.
Veronmaksajat nimittäin maksavat kaikki julkiset kulut – investoinnit ja kulutusmenot – tavalla tai toisella. Tänä vuonna julkisen talouden alijäämä kasvaa Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan 16,6 miljardiin. Julkinen velkasuhde kipuaa lähelle 80 prosenttia vuoteen 2024 mennessä eli korkeammalle kuin koskaan. Siinä on sulattelemista.
Suhdannepolitiikka on tylsällä kirveellä veistämistä – se on epätarkkaa myös kriisissä. Järkevät julkiset investoinnit ovat suositeltava suhdannepoliittinen keino, kun ne lisäävät talouden suorituskykyä ja siten hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Sekaan tunkee kuitenkin helposti muunlaisiakin hankkeita.
Kun harkitaan julkisten investointien lisäämistä, on aina syytä pitää mielessä Hailuodon silta. Hailuoto on saari Perämerellä ja siellä asuu 952 henkeä. Väestö myös vähenee. Saarella ollaan rakentamassa silta valtion rahoilla. Hankkeen kokonaiskustannukset 20 vuoden ajalta ovat 147 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa 154 400 euroa veronmaksajien rahaa henkeä kohden – yhteen siltaan.
Lienee selvää, että hanke ei ole tuottavin investointi, joka rahalla olisi saatu aikaan. Tilanpuutteen vuoksi jätän mainitsematta, mikä puolue siltaa ajoi, kun maan hallitus päätti asiasta elokuussa 2017.
Mistään investoinneista ei ole hyötyä, jos korona estää talouden normalisoitumisen, eli luottamus ei palaudu ja rajoituksia ei pureta. Terveyden lisäksi viruksen kuriin saaminen on elinehto myös talouden näkökulmasta.
Sen jälkeen ensisijaista tulisi olla yksityisten investointien käynnistäminen. Julkisilla investoinneille on varmasti paikkansa yhtälössä, mutta niihin pitää suhtautua aivan yhtä tarkkaavaisesti kuin missä tahansa tilanteessa.
Huono rahojen käyttö on huonoa rahojen käyttöä, oli kyse sitten kriisistä tai korkeasuhdanteesta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]