Hänen lähtökohtanaan oli koota merkittäviä ja pysäyttäviä kirjeitä, jotka kertovat suomalaisesta elämästä. Mukana ovat myös sähköpostiviestit ja twiitit. Teoksessa ovat mukana niin vallanpitäjien kuin tavallisen kansankin kirjoituksia aina 1800-luvulta nykypäivään saakka.
Jatkosodan alkuvaiheessa marraskuussa 1941 Britannian pääministeri Winston Churchill lähetti salaisen kirjeen vanhalle tuttavalleen sotamarsalkka C.G.E. Mannerheimille. Koska mailla ei ollut suoraa neuvotteluyhteyttä, kirje välitettiin Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään kautta.
Kirjeessään Churchill totesi suomalaisjoukkojen edenneen jo niin pitkälle itään, että maan turvallisuus olisi jo taattu. Siten eteneminen voisi pysähtyä ja taistelut lopettaa. Vaihtoehtona oli Britannian sodanjulistus Suomelle, se oli tehtävä lojaalisuudesta liittolaista, Neuvostoliittoa kohtaan.
Mannerheimin vastaus oli erittäin kohteliain sanakääntein muotoiltu kieltäytyminen. Marsalkka katsoi, että hänen oli mahdotonta lopettaa sotatoimia, ennen kuin joukot olisivat saavuttaneet niille asetetut tavoitteet. Vastauksen seurauksena Britannia julisti sodan Suomelle 6. joulukuuta 1941. Kaikeksi onneksi sota oli veretön ja brittien ainoa sotatoimi oli Petsamon Liinahamariin kohdistettu pommitus.
Jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944 Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Suomea vastaan. Suomen liittolainen Saksa vaati apunsa vastineeksi, ettei Suomi tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Tukalassa tilanteessa Suomessa päädyttiin ratkaisuun, jossa tasavallan presidentti Risto Ryti lähetti 26. kesäkuuta omissa nimissään ja ilman eduskunnan suostumusta valtakunnanjohtaja Adolf Hitlerille kirjeen, jossa vakuutettiin Suomen jatkavan sotaa Saksan aseveljenä.
Hitlerin vastaus tuli pian ja hän oli hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Hitler myös lupasi antaa Suomen puolustusvoimille kaiken sen sotilaallisen aseavun, mikä vain oli mahdollista.
Elokuun 1. päivänä 1944 Ryti erosi tasavallan presidentin tehtävästä ja hänen tilalleen valittiin Mannerheim. Hänen johdollaan suhteet Saksaan katkaisiin ja Neuvostoliiton kanssa solmittiin aselepo syyskuun alussa.
Kohti YYA-sopimusta
Sodan ja vuoden 1947 Pariin rauhansopimuksen solmimisen jälkeen Neuvostoliitto lähestyi Suomea uudella ehdotuksella. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin lähetti tasavallan presidentti J.K. Paasikivelle helmikuussa 1948 kirjeen, jossa käsiteltiin mahdollista maiden välistä ystävyyden, yhteistoiminnan ja keskinäisen avunannon sopimusta.
Stalin mainitsi, että Saksan puolella taistelleista valtioista Unkari ja Romania olivat jo allekirjoittaneet vastaavan kaltaiset sopimukset. Stalin ehdotti suomalaisen valtuuskunnan lähettämistä Neuvostoliittoon neuvotteluja varten. Paasikivi suhtautui aluksi ajatukseen pidättyvästi, mutta lopputuloksena jo huhtikuussa allekirjoitettiin YYA-sopimus, joka pysyi voimassa aina vuoteen 1992 saakka.
Saatanan tunarit
Suomessa korkeimpien virkamiesten nimitykset ovat aina nostattaneet tunteita pintaan. Vuonna 1975 Turun kauppakorkeakoulun kansleri Veli Merikoski ja 25 muuta korkea-arvoista virkamiestä olivat kirjoittaneet julkilausuman, jossa he arvostelivat poliittisia virkanimityksiä. Tuolloin kyse oli Kymen läänin maaherran nimitysasiasta.
Virkamiesten kirjoitus sai tasavallan presidentti Urho Kekkosen raivoihinsa ja laatimaan yhden kuuluisimmista niin sanotuista myllykirjeistään. Se saatettiin tarkoituksella myös julkisuuteen. Kirjeessään presidentti haukkui Merikosken kumppaneineen saatanan tunareiksi.
Joka tapauksessa Kekkonen nimitti alkuperäisen tahtonsa mukaisesti Kymen läänin maaherraksi Erkki Huurtamon. Hän oli niitä harvoja kokoomuslaisia poliitikkoja, joilla oli hyvät suhteet presidenttiin.
Armahdusanomus
Espoolainen lastenhoitaja Ville Riikonen kieltäytyi vuonna 2011 sekä varusmiespalveluksesta että siviilipalveluksesta. Hänet tuomittiin vuonna 2011 totaalikieltäytyjänä siviilipalvelusrikkomuksesta puolen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. Hän suoritti tuomiotaan Suomenlinnan avovankilasta, josta käsin hän lähetti kirjeen tasavallan presidentti Tarja Haloselle.
Vankilassa sai käyttää tietokonetta vain rajoitetusti, joten Riikonen kirjoitti kirjeensä käsin. Kirje alkoi hyvin tuttavallisesti: ”Hei Tarja”.
Kirjoituksessaan Riikonen piti saamaansa tuomiota kohtuuttomana ja haki armahdusta, koska vankilassa olo ei tekisi hänestä sen nöyrempää yhteiskuntaa kohtaan. Totaalikieltäytyjä kirjoitti olosuhteistaan, että hänen parakissaan oli aitoja ja paatuneita rikollisia. Lisäksi vankien keskuudessa totaalikieltäytyjät eivät olleet kunnioitetumpia henkilöitä ja Riikonen sai päivittäin kuulla nimittelyä ja ryhmän ulkopuolelle jäämistä.
Joulukuun puolivälissä avovankilan faksiin tuli Halosen vastaus. Istuttuaan neljä ja puoli kuukautta tuomiostaan Riikonen vapautettiin ja hän pääsi jouluksi kotiin.
Timo Kalevi Forss: Unohtumattomia kirjeitä Suomesta. 268 sivua. Like Kustannus Oy.
JARKKO KEMPPI
