[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”taloustiede” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kysy kolmelta taloustieteilijältä, niin saat kuusi erilaista suositusta.Ekonomisteista riittää vitsejä. Taloustiede on muiden ihmistieteiden tapaan kaukana luonnontieteiden tarkkuudesta, ja monista kysymyksistä käydään loputonta väittelyä.
Taloustiede kehittyy jatkuvasti – mutta samalla muuttuu myös tutkittava maailma, kiihtyvällä tahdilla. Lukuisista erimielisyyksistä huolimatta taloustieteellä on suhteellisen selkeä ydinkäsitteiden ja -teorioiden joukko, ja monista käytännönkin suosituksista löytyy paljon yksimielisyyttä.
Mikrotaloustieteessä – eli yksittäisten kuluttajien ja yritysten toimintaa tutkivassa taloustieteen osassa – perusmalleista ollaan varsin yksimielisiä. Samoin suurimmasta osasta taloustieteen tutkimusmenetelmiä, perustuvathan ne matematiikkaan ja tilastotieteeseen. Esimerkkeinä kysyntä, tarjonta, erilaiset markkinat, keskimäärin suurin piirtein järkevät kuluttajat ja yritykset, kannustimet, ulkoisvaikutukset, kansantalouden tilinpito ja niin edelleen ovat kaikki peruskäsitteitä, joiden ytimestä ei juurikaan kinastella.
Talouspolitiikan näkökulmasta koko kansantalouden ilmiöitä tarkasteleva makrotaloustiede on kiinnostavampi taloustieteen haara. Sen piirissä kinaa ja erimielisyyttä riittääkin. Mitä isompia asioita tarkastellaan, sen vaikeammaksi yhteisymmärryksen saavuttaminen käy – onhan kyseessä miljoonien tai jopa miljardien ihmisten vuorovaikutuksen ymmärtäminen ja pukeminen malleiksi.
Teorioiden kehitys ja empiiriset tulokset ovat kuitenkin parinsadan vuoden aikana synnyttäneet monista makrokysymyksistäkin yksimielisyyttä. Tähän on koottu niistä monia. Lähteenäni ovat olleet Yhdysvaltojen Taloustieteellisen Yhdistyksen kyselytutkimukset, muutamat erilliset tieteellisten artikkelien kyselytutkimukset, Chicagon yliopiston taloustieteen paneelin (IGM) kyselyt sekä suomalaisten huippuekonomistien paneelin Ekonomistikoneen kyselyt. Tulokset ovat hyvin samanlaisia niin Suomessa kuin USA:ssa.
Ekonomistit ovat vakuuttuneita kansainvälisen kaupan hyödyistä kaikille kauppaan osallistuvista talouksista. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki yritykset tai työntekijät voittaisivat kauppaa käyvissä maissa, vaan nimenomaan kansantalouksia ja kuluttajia. Ylipäätään ekonomistit ovat yksimielisiä erikoistumisen ja vaihdannan hyödyistä. Syynä ovat erilaiset suhteelliset edut tuottaa asioita. Toisen kannattaa viljellä appelsiineja ja toisen laiduntaa poroja. Vaihtamalla kummatkin saavat syödäkseen poronlihaa ja appelsiineja. Tullit ja muut kaupan esteet köyhdyttävät kumpaakin osapuolta.
Taloustieteilijät ovat yksimielisiä myös kilpailun ja toimivien markkinoiden hyödyistä. Tehokkaasti toimivat kysyntä ja tarjonta ovat useimmissa tapauksissa paras tapa löytää hyödykkeille oikea hinta ja järjestää optimaaliset kulutus- ja tuotantomäärät. Neuvostoliiton suunnitelmataloudessa hyllyt saattoivat olla täynnä saappaita mutta autoihin vuosien jono. Markkinat eli miljoonat ostajat ja myyjät ovat parempi laskukone kuin monta tuhatta insinööriä.
Ekonomistit suhtautuvat hyvin penseästi julkisiin tukiin – toki poikkeuksiakin löytyy. Pääsääntöisesti taloustieteilijät eivät löydä syitä tuille. Amerikkalaiset ekonomistit esimerkiksi poistaisivat maataloustuet. Tätä ei ole suomalaisilta ekonomisteilta kysytty.
Kiinnostava löydös on myös se, että taloustieteilijät sekä Suomessa että Yhdysvalloissa ovat vakuuttuneita siitä, että nykyisen hyvinvointivaltion rahoituspohja ei ole riittävä. Myös esimerkiksi eläkeikää tulisi nostaa.
Maissa on kuitenkin erilaiset taloudet ja sosiaaliturvajärjestelmät. Ekonomistit ovat siis huolissaan kestävyysvajeesta. Amerikassakin kuitenkin tulontasausta pidetään valtiolle hyväksyttävänä tehtävänä.
Taloustieteilijät pitävät ruuhkamaksuja hyvänä, mutta vuokrasääntelyä surkeana ideana. He asettaisivat hiilidioksidille markkinaehtoisen hinnan ja kannattavat hiilitullejakin. He uskovat kelluviin valuuttakursseihin ja nykyiseen rahajärjestelmään, jossa rahan määrä kasvaa talouden mukana – kultaan sidottua tai muuten kiinteää valuuttaa pidetään epäkelpona.
Taloustieteilijöiden mielestä inflaation aiheuttaa pääosin liian suuri rahan määrän lisääminen. Tästä onkin meneillään kiinnostava maailmanlaajuinen koe, kun keskuspankit puskevat ennätysmääriä rahaa markkinoille.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” parallax=”content-moving” parallax_image=”290202″ css=”.vc_custom_1591343645029{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”339299″ img_size=”full” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUp” css=”.vc_custom_1598346040555{margin-top: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Ehkä yllätyksellisesti myös finanssipoliittisen elvytyksen järkevyydestä on laaja samanmielisyys. Valtion tulee vaikuttaa myös kokonaiskysyntään suhdanteita tasatakseen. Ekonomistit myös uskovat, että oikein suunnitellulla finanssipolitiikalla voidaan suhdannetasauksen lisäksi saavuttaa myös pitkäaikaisia hyötyjä kuten suurempaa pääomanmuodostusta. Amerikkalaisten ekonomistien mukaan pysyvästi alijäämäinen valtiontalous on kuitenkin haitallista taloudelle.
Työmarkkinat ovat eräs vaikeimmista markkinoista, mutta niistäkin löytyy yhteneväisiä näkemyksiä. Enemmistö suomalaisista taloustieteilijöistä katsoo, että työttömyysaste riippuu pitkällä aikavälillä lähinnä työmarkkinoiden toimivuudesta. Selvä enemmistö ei pidä työajan lyhentämistä ja työn jakamista toimivana keinona työllisyyden lisäämiseksi. Enemmistö taas pitää työntekijälle osoitettua matalapalkkatukea toimivana keinona tukea työllisyyttä matalan tuottavuuden tehtävissä.
Lisäksi suomalaisista ekonomisteista neljä viidestä on sitä mieltä, että ulkomaisen työvoiman tarveharkinta tulisi poistaa. Amerikkalaiset ovat vakuuttuneita siitä, että minimipalkka nostaa nuorten ja matalasti koulutettujen työntekijöiden työttömyyttä.
Kiinnostavina suomalaisina nostona voi mainita, että enemmistö ekonomistipaneelista oli 2017 sitä mieltä, että Sipilän hallituksen ajama kilpailukykysopimus oli Suomen talouskasvun kannalta oikeansuuntainen ratkaisu. Ekonomistien suuri enemmistö myös pitää kotitalousvähennystä tehokkaana tapana torjua harmaata taloutta. Suurin osa suomalaisista ekonomisteista ei pidä erillistä robottiveroa tulevaisuudessa välttämättömänä.
Taloustieteilijöiden selvä enemmistö pitää perintöveroa muita veroja vähemmän haitallisena, jos mittapuuna pidetään verotuksen talouskasvulle aiheuttamia haittoja.
Suomalaisten taloustieteilijöiden lukuisia vastauksia voi tutkia osoitteessa ekonomistikone.fi. Monissa kysymyksissä tulokset jakautuvat voimakkaasti. Sivulta löytyy myös suullisia perusteluja eri näkemyksille; ne ovat luonnollisesti kiinnostavaa luettavaa.
Seuraavassa lähde ei ole aiemmin mainitut paneelit, vaan viimeaikainen kotimainen ja kansainvälinen talousmedia. Valitettavasti ekonomistit näyttävät olevan samaa mieltä myös nykyisestä koronataloustilanteesta: meneillään on globaali taantuma, joka ei tule menemään ohi nopeasti. Kasvua tullaan lähivuosina kaipaamaan kuin kepussa kaivataan kadonnutta kannatusta. Ketään tuskin yllättää, että taloustieteilijät ovat yksimielisiä talouskasvun tärkeydestä hyvinvoinnille.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]