Runsaat neljä vuotta kestänyt Venäjän täysimittainen hyökkäyssota on tuottanut Vladimir Putinille kaksinkertaisen tappion: hän ei ole onnistunut valloittamaan Ukrainaa eikä edes koko Donbasin aluetta, ja samalla myös yritykset pelotella Eurooppaa ovat vain tiivistäneet lännen rivejä, nimekäs ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut amerikkalaiskolumnisti David Ignatius kirjoittaa Washington Postissa.
Euroopan kasvava vastarinta Venäjän toimia kohtaan on hänen mielestään strateginen tekijä, joka on usein jäänyt liian vähälle huomiolle. Sen sijaan, että Euroopan maat olisivat perääntyneet Venäjän hybridisodankäynnin edessä, ne torjuvat sitä aktiivisesti ja alkavat hänen mukaansa yhä vakavammin varautua myös täysimittaisen sodan mahdollisuuteen.
Useat Euroopan maat ovat viime viikkojen kuluessa ilmoittaneet uusista pakotteista ja vaatineet tiukempia vastatoimia Venäjää kohtaan siitä huolimatta, että varmuutta Yhdysvaltojen tuesta ei enää ole, Ignatius toteaa.
Hän nostaa esiin muun muassa Alankomaiden ulkomaantiedustelun raportin, jossa kuvataan Venäjän organisoimia tuhopolttoja, pakettipommi-iskuja, lentoliikenteen häirintää ja merenalaiseen infrastruktuuriin kohdistunutta sabotaasia. Myös Britannian tiedustelupalvelun uusi johtaja Blaise Metreweli on selväsanaisesti varoittanut Kremlin harmaan alueen taktiikoista, ”jotka ovat juuri sodan kynnyksen alapuolella”, Tämän toiminnan torjuminen on hänen mukaansa tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen tehtävä kaikkialla Euroopassa.
Myös Saksa, joka ennen Putinin vuonna 2022 aloittamaa täysimittaista hyökkäystä myötäili usein Kremliä, on ryhtynyt Ignatiuksen mukaan päättäväisiin vastatoimiin. Tätä korosti myös Saksan tiedustelupalvelu BND:n johtaja Martin Jaeger äskettäisessä Münchenin turvallisuuskonferenssissa.
– Putin ilmeisesti luuli voivansa pelotella Euroopan hyväksymään hyökkäyksensä Ukrainaan. 24. helmikuuta 2022 pitämässään puheessa, jossa hän ilmoitti sotatavoitteistaan, hän uhkasi: ”Kuka tahansa yrittääkin estää meitä, hänen on tiedettävä, että Venäjä reagoi välittömästi, ja seuraukset ovat sellaiset, joita ette ole ikinä koko historiassanne kokeneet”, Ignatius muistuttaa.
– Putin kuitenkin arvioi tilanteen täysin väärin otaksuessaan, että Eurooppa perääntyisi painostuksen alla, Ignatius painottaa.
Hän viittaa Viron tiedustelupalvelun raporttiin, jonka mukaan Venäjän salaiset operaatiot ovat kerta toisensa jälkeen kääntyneet itseään vastaan ja vain vahvistaneet yleistä käsitystä Venäjästä vihamielisenä voimana sen sijaan, että ne olisivat tuoneet strategista etua Kremlille.
– Putinin sota, joka jatkuu nyt viidettä vuotta, on kouluesimerkki tahattomien seurausten laista. Hän hyökkäsi Ukrainaan eliminoidakseen vihamielisen maan, mutta yhdistikin ukrainalaiset häntä vastaan ja kylvi venäläisvastaisen vihan vuosikymmeniksi eteenpäin. Samaan tapaan hän aloitti salaisen hyökkäyksen Eurooppaa vastaan pakottaakseen sen alistumaan, mutta nostattikin uuden vastarinnan ja sitoutumisen puolustukseen, Ignatius toteaa.
Pulitzer-palkitun historioitsija Barbara Tuchmanin tietokirja The March of Folly käsittelee sotahistorian kaikkien aikojen suurimpia virheitä. Putinin sotaretki Ukrainaa vastaan ansaitsisi Ignatiuksen mielestä itseoikeutetusti paikan epäonnistumisten listan kärjessä.