Virossa on keskusteltu siitä, pitäisikö Naton perussopimuksen 4. artikla aktivoida Balticconnector-kaasuputken ja tietoliikennekaapelin vaurioitumisen takia.
Kyseinen artikla käsittelee turvallisuuskonsultaatiota. Sen mukaan kaikilla jäsenvaltioilla on oikeus tuoda asia Naton neuvoston käsittelyyn, kun on kyse tilanteesta, jossa jäsenvaltio katsoo alueellisen koskemattomuutensa, poliittisen itsenäisyytensä tai turvallisuutensa olevan uhattuna.
– On tietysti kiistanalaista, voidaanko Balticconnectorin ja yhden tietoliikennekaapelin rikkoutumista, joka ei liiallisesti häirinnyt Suomen tai Viron kaasutoimituksia tai viestintää, pitää vakavana turvallisuusuhkana, pohtii virolainen tiedustelusasiantuntija ja kansanedustaja Eerik–Niiles Kross kirjoittaa Postimees -lehdessä.
Hänen mukaansa muut Nato-maat todennäköisesti suostuisivat artiklan aktivoimiseen Suomen ja Viron pyynnöstä, mutta se ei välttämättä olisi järkevää. Tämä voisi viestiä pelata teosta epäillyn Venäjän pussiin, jos Nato näyttäytyisi voimattomana.
– Olette julistaneet infrastruktuurinne strategisesti tärkeäksi ja puhutte sen suojelemisesta. Me tuhoamme sitä ja parasta mitä voitte tehdä vastaan on konsultointi, Krossa kuvaa venäläisten mahdollista ajattelua.
Virolaiskansanedustajan mukaan hyökkäyksiä ja sabotointeja torjutaan parhaiten pelotteella.
– Venäjä on itse asiassa paljon huonommin suojattu Itämerellä kuin Nato-maat. Königsberg (Kaliningrad) on lähes täysin riippuvainen yhteyksistä emämaa Venäjään niin merenalaisten kuin myös Liettuan ja Puolan kautta kulkevien yhteyksien kautta. Pitäisi aloittaa tiedostamalla se, että jos jokin mystinen kaapeli vielä katkeaa, niin Baltian maat, Puola tai Suomi eivät voi taatata Königsbergin yhteyksien turvallisuutta, Krossa vihjaa ”tuntemattomaksi jäävästä” ja Kaliningradin sähkö- ja viestintäyhteydet katkaisevasta tekijästä.
Itämerellä liikkuu myös venäläisiä niin sanottuja tutkimusaluksia, joita on nähty putkivauroiden ja kaapelikatkosten aikana tapahtumapaikkojen läheisyydessä.
– Jos pidämme infrastruktuurin sabotaasia sotilaallisena hyökkäyksenä, kuten meidän selvästi pitäisi, niin hyökkäykset suorittaneita aluksia on kohdeltava sotilaskohteina ja otettava ne itsepuolustuksena haltuun. Jos pidämme näitä iskuja terrorismina, epäiltyjä aluksia on kohdeltava terroristiaseina ja ne on pakkolunastettava. He ovat merisodan lain alaisia, eivät merilain.
